Mekonium ja vauvan kakka: mikä on normaalia?

Lyhyesti: mekonium eli ensiuloste on vauvan ensimmäinen, lähes musta ja tahmea uloste. Täysiaikaisilla vauvoilla se tulee melkein aina ensimmäisten 24 tunnin aikana. Noin päivästä 2 alkaen seuraa vihertävänruskea siirtymäuloste, ja noin päivänä 5 uloste on keltaista. Kahdessa–kolmessa päivässä suurin osa mekoniumista on tullut ulos.

Nimi osuu kohdalleen: ”peki” tarkoitti ennen sitkeää mustaa massaa, jolla tynnyreitä tiivistettiin. Kohdussa vauva nielee lapsivettä, ja sen mukana suolistoon päätyy irronneita ihosoluja, hienoa lanugokarvaa ja limaa. Sappi värjää tämän kaiken lähes mustaksi. Hajua mekoniumissa on silti tuskin lainkaan.

Liikkeelle kaikki lähtee ensimmäisestä maidosta. Kolostrum eli ensimaito, tuo ensimmäisten päivien paksuhko maito, toimii lievästi ulostavana ja auttaa mekoniumin ulos. Laita vauva siksi ensimmäisinä päivinä rinnalle vähintään kahdeksan kertaa 24 tunnissa, mieluusti useamminkin, myös yöllä. Se auttaa maidontuotantoa käyntiin ja samalla myös ruoansulatusta. Jos vauva saa korviketta, pullomaito hoitaa saman tehtävän.

Keskosilla tässä menee usein enemmän aikaa: vain runsas kolmannes heistä tekee ensimmäisen mekoniumin ensimmäisten 24 tunnin aikana, ja lähes kolmanneksella siihen kuluu yli 48 tuntia. Kysy sairaalasta tai lastenlääkärin vastaanotolta, mikä on omalle keskosellesi vielä normaalia.

Eikö mekoniumia ole tullut 24 tunnin jälkeen? Kerro siitä vielä saman päivän aikana: sairaalassa osaston henkilökunnalle, kotona lastenlääkärin vastaanotolle tai neuvolaan, vastaanottoaikojen ulkopuolella Päivystysapuun 116117, ja jos sinulla on kätilö, myös hänelle. Tätä esiintyy joillakin vauvoilla ja se on useimmiten harmitonta, mutta tilanne pitää arvioida. Jos mekoniumia ei ole tullut 48 tuntiin, vauva on tutkittava lääkärissä – pelkkä puhelu ei silloin enää riitä.

Taustalla voi olla monenlaista. Yleisin syy on sitkeä mekoniumtulppa, joka tukkii ulostuloa ja irtoaa tavallisesti pienen lääkärin tekemän ärsytyksen jälkeen. Harvemmin kyse on itse suolesta, esimerkiksi Hirschsprungin taudista, jossa suolen loppuosasta puuttuu hermosoluja, tai erittäin sitkeän mekoniumin aiheuttamasta tukoksesta, tavallisimmin kystisen fibroosin vuoksi. Kystistä fibroosia tutkitaan myös vastasyntyneiden seulonnassa kantapääverinäytteestä. Lääkäri tunnustelee vatsan, katsoo peräaukon ja järjestää tarvittaessa röntgenkuvan tai varjoainekuvauksen.

Vauvasi tarvitsee heti lääkärin apua, jos vatsa on samalla pinkeä, kireä ja selvästi pullottava myös pitkään syömisen jälkeen, jos vauva juo huonosti tai oksentaa vihreää. Vihreä tarkoittaa tässä ruohonvihreää tai tummanvihreää kuin pinaatti, ei kellertävänvalkoista maitoa, jota moni vauva pulauttaa. Jos lähdit kotiin pian synnytyksen jälkeen, kirjaa ylös ensimmäisen mustan vaipan ja ensimmäisen märän vaipan kellonajat.

Muuten: noin 12–20:ssa sadasta synnytyksestä mekonium tulee pois jo ennen syntymää, jolloin lapsivesi on vihertävää. Vain noin 2–10 sadasta näistä vauvoista saa sen vuoksi hengitysvaikeuksia (mekoniumaspiraatio), joten synnytystiimi seuraa silloin erityisen tarkasti hengitystä.

Mekonium tarttuu kuin terva: ihoon, sormiin ja mielellään myös bodyyn. Hankaus ei juuri auta ja ärsyttää herkkää ihoa. Näin se käy helpommin:

1. 1

   Laita kaikki valmiiksi: puhdas vaippa, pehmeitä pesulappuja, kädenlämpöistä vettä, pyyhe ja vaihtovaatteet. Pese kädet ennen vaihtoa ja sen jälkeen.

2. 2

   Pyyhi ensin suurin osa pois: vanhan vaipan puhtaalla etuosalla saat enimmän sotkun kerralla mukaan.

3. 3

   Liota, älä hankaa: aseta märkä, kädenlämmin pesulappu tahmeaan kohtaan muutamaksi sekunniksi ja pyyhi sitten hellästi pois – mieluummin monta kertaa kevyesti kuin kerran kovaa.

4. 4

   Vesi riittää: ensimmäisinä viikkoina et tarvitse saippuaa etkä kosteuspyyhkeitä, ne voivat ärsyttää herkkää ihoa. Reissussa kosteuspyyhkeet ovat poikkeuksena ihan ok.

5. 5

   Taputtele kuivaksi ja suojaa: taputtele peppu ja ihopoimut kuiviksi. Hyvin ohut kerros vaseliinia tai sinkkivoidetta suojaa ihoa päivinä, jolloin vaippoja kuluu paljon. Älä käytä vauvatalgia: hengitettynä se on haitallista keuhkoille.

6. 6

   Pyyhi oikeaan suuntaan: tytöillä aina edestä taakse, jotta suolistobakteerit eivät pääse emättimeen. Pojilla esinahkaa ei pidä vetää taakse.

7. 7

   Jätä napa vapaaksi: käännä vaipan vyötäröreuna navan alapuolelle, jotta napanuoran tynkä kuivuu ilmassa. Jos se likaantuu, puhdista puhtaalla vedellä ja taputtele kuivaksi. Jos ympäröivä iho punoittaa, napatynkä erittää tai turpoaa, näytä se vielä saman päivän aikana ammattilaiselle.

8. 8

   Älä jätä vauvaa koskaan yksin: hoitopöydällä yksi käsi on aina vauvan päällä.

Pienet vauvat tarvitsevat usein 10–12 puhdasta vaippaa päivässä, isommat tavallisesti 6–8. Tämä on vaihtokertojen määrä, ei raja sille, saako vauva tarpeeksi maitoa – siitä kerrotaan alempana.

Jos peppu punoittaa, vaihda vaippaa useammin, puhdista vain vedellä, taputtele kuivaksi, anna vauvan olla lämpimässä huoneessa muutaman minuutin ajan ilman vaippaa useita kertoja päivässä ja levitä ohuelti sinkkivoidetta. Jos iho ei parane, ihottuma leviää tai näet kirkkaanpunaisia, tarkkarajaisia läiskiä, joiden reunoilla on pieniä pisteitä, usein ihopoimuissa, taustalla voi olla vaippasieni. Se tarvitsee lastenlääkärin vastaanotolta saatavan voiteen.

Ensimmäisten päivien värimuutos noudattaa melko luotettavaa kaavaa. Päivällä 1 tarkoitetaan tässä syntymää seuraavia ensimmäisiä 24 tuntia.

1. 1

   Päivät 1–2 – mekonium: mustaa tai tumman oliivinvihreää, sitkeää ja tahmeaa. Vähintään yksi tällainen vaippa päivässä, usein useampia.

2. 2

   Päivät 2–4 – siirtymäuloste: vihertävänruskeaa tai vihertävänkeltaista, selvästi pehmeämpää, joskus kermaista. Maito tulee perille ja sekoittuu mekoniumin viimeisiin rippeisiin. Päivästä 3 alkaen ulostetta on tavallisesti kolme kertaa päivässä tai enemmän.

3. 3

   Päivästä 4 vaalenee, noin päivänä 5 keltaista – maito-uloste: imetetyillä vauvoilla kirkkaankeltaista tai sinapinkeltaista, vetistä tai puuromaista, pulloruokituilla kellanruskeaa ja hieman kiinteämpää.

Siksi tämä muutos on niin paljastava: keltainen uloste kertoo, että maito kulkee suoliston läpi. Keltaiset vaipat noin viidentenä päivänä ovat todella hyvä merkki. Imetetyillä vauvoilla on siitä eteenpäin noin kuuden viikon ikään saakka yleensä kolme tai enemmän keltaista ulostetta päivässä, ja jokainen on vähintään noin 2 euron kolikon kokoinen. Jos niitä on kokonaisen päivän aikana alle kolme tai uloste on päivänä 5 yhä tummaa ja sitkeää, maitoa ei todennäköisesti vielä tule tarpeeksi: soita vielä saman päivän aikana lastenlääkärin vastaanotolle tai imetysohjaukseen ja pyydä punnitus. Mitä voit siihen asti tehdä, kerrotaan laatikossa ”Liian vähän vaippoja?”.

Maito ja uloste liittyvät näinä päivinä toisiinsa vielä toisellakin tavalla. Vauva poistaa ulosteen mukana bilirubiinia, sitä keltaista väriainetta, joka aiheuttaa vastasyntyneen keltaisuutta. Jos vauva juo vähän, myös ulostetta tulee vähemmän, ja bilirubiini jää elimistöön pidemmäksi aikaa. Siksikin kannattaa imettää varhain ja usein.

Kun mekoniumvaihe on ohi, normaali vauvan uloste voi näyttää ruokinnasta riippuen hyvin erilaiselta: rintamaito-ulosteelta, pulloruokitun vauvan ulosteelta tai niiden välimuodolta. Kaikki nämä ovat normaaleja:

• Imetetty vauva: kirkkaankeltaista tai sinapinkeltaista, joskus oranssia, vetistä tai kermaista, usein pienirakeista kuin raejuusto. Haju on mieto, usein hieman hapan, ja kakka voi tulla ulos hyvinkin suihkuten.

• Korviketta saava vauva: kellanruskeaa tai ruskeaa, kiinteämpää ja tahnamaisempaa, mutta ei koskaan kovaa – korkeintaan pehmeän muovailuvahan kaltaista. Haju on selvästi voimakkaampi.

• Yhdistelmäruokinta: jotain näiden väliltä, usein pehmeän tahnamaista.

Mitä ”vaalea” tarkoittaa: jos uloste näyttää haalistuneelta, liitumaiselta, valkealta, harmaalta, beigenväriseltä tai savenväriseltä, siitä puuttuu sapen väriaine. Se ei ole koskaan vain yksi keltaisen sävy, vaan syy viedä vauva tutkittavaksi 24 tunnin kuluessa. Jos olet epävarma, vertaa ulostetta päivänvalossa ulosteen värikarttaan – siitä lisää alempana.

Jos vaihdat korviketta tai annat rinnalla lisäksi pulloa, ulosteen väri, haju ja koostumus saavat muuttua. Jotkin erityiskorvikkeet, esimerkiksi voimakkaasti hydrolysoidut korvikkeet, värjäävät ulosteen usein vihertäväksi. Jos uloste kovettuu tai murenee, kysy vastaanotolta neuvoa ennen kuin vaihdat korviketta.

Vihreä uloste kuuluu vauvoilla lähes aina normaalin vaihtelun piiriin. Tärkeää on vain erottaa kirkas tai tumma vihreä, joka on normaalia, vaaleasta harmaanvihreästä ulosteesta, joka kuuluu varoitusväreihin. Vihreää näkyy, kun suolen sisältö kulkee nopeammin läpi, joidenkin erityiskorvikkeiden yhteydessä, ripuli-infektiossa tai ilman mitään selvää syytä. Niin kauan kuin vauva juo hyvin, kasvaa ja on virkeä, pelkkä vihreä väri ei ole varoitusmerkki.

Yksi poikkeus kannattaa tietää: pienet, harvat, tummanvihreät tai ruskehtavat ulosteet yhdessä vähäisten märkien vaippojen kanssa voivat tarkoittaa, että vauva saa liian vähän maitoa. Silloin vauva kannattaa punnita vielä saman päivän aikana.

Entä se, mitä sinä syöt? Kaalin, sipulin tai palkokasvien kaasut eivät siirry rintamaitoon. Periaatteessa imettäessä ei tarvitse jättää mitään pois. Vain jos huomaat selvästi, ettei jokin sovi vauvallesi, voit kokeeksi välttää sitä. Varsinainen ruokavaliorajoitus kuuluu lääkärin ohjaukseen.

Myös koostumus kertoo paljon:

• Rakeista kuin raejuusto: normaalia, etenkin imetetyillä vauvoilla.

• Suihkuavaa, lähes räjähtävää: imetetyllä vauvallakin normaalia.

• Vähän limaa: usein harmitonta, jos vauva on virkeä ja juo hyvin.

• Limaa, jossa on veriraitoja: lastenlääkärin vastaanotolle vielä saman päivän aikana.

• Vetistä, lähes kokonaan vaippaan imeytyvää ja selvästi tavallista tiheämpää: epäily ripulista.

• Kovaa, murenevaa, pieniä palleroita: ummetuksen merkki. Täysimetetyllä vauvalla tämä on hyvin poikkeavaa ja pitää tutkia.

Imetettyjen vauvojen kohdalla on tärkeää muistaa: löysä uloste ei ole ripulia, vaan normaalia. Ripulin tunnistaa muutoksesta: uloste tulee yhtäkkiä selvästi useammin ja on paljon vetisempää kuin aiemmin. Koska vauva menettää siinä nopeasti nestettä, soita silloin lastenlääkärin vastaanotolle tai vastaanottoaikojen ulkopuolella päivystävään lääkäripalveluun.

Ensimmäisinä päivinä moni vanhempi huomaa vaipassa oranssin–vaaleanpunaisia, jauhomaisia läiskiä. Useimmiten kyse ei ole verestä vaan tiilipölystä: virtsahapposuolojen eli uraattien pienistä kiteistä. Niitä syntyy, kun virtsa on vielä hyvin väkevää – täysin luonnollisesti niin kauan kuin maidon määrä on vielä pieni.

Ensimmäisten kolmen elinpäivän aikana tämä on normaalia. Kun maitoa alkaa tulla enemmän, virtsa vaalenee ja tiilipöly häviää. Jos näet sitä vielä neljäntenä elinpäivänä, se viittaa siihen, että maitoa tulee liian vähän: imetä useammin ja ota vielä saman päivän aikana yhteyttä lastenlääkärin vastaanotolle tai imetysohjaukseen. Jos sitä ilmestyy myöhemmin uudelleen, esimerkiksi kuumana päivänä tai kuumeen yhteydessä, virtsa on jälleen liian väkevää: tarjoa rintaa tai pulloa useammin, ja jos märkiä vaippoja tulee edelleen vähemmän, soita.

Tiilipöly näyttää jauhomaiselta tai kiteiseltä, enemmän oranssinvaaleanpunaiselta, ja se näkyy virtsaläikässä. Veri taas on punaista tai ruskehtavaa tai näkyy ulosteessa raitoina ja säikeinä. Jos et ole varma, käsittele sitä verinä.

Tytöillä on toinenkin harmiton selitys: jossain toisen ja kymmenennen elinpäivän välillä emättimestä voi tulla vähän verta, pieni valekuukautisvuoto, koska raskauden hormonit laskevat syntymän jälkeen nopeasti. Se loppuu yleensä itsestään kolmessa–neljässä päivässä. Jos se kestää pidempään, voimistuu tai veri ei selvästi tule emättimestä, näytä tilanne ammattilaiselle.

Veri ulosteessa pitää aina näyttää lääkärille vielä saman päivän aikana, samoin uloste, joka muuttuu mekoniumvaiheen jälkeen taas mustaksi. Yleisimmät syyt ovat silti useimmiten hyvin hoidettavissa:

• Äidin verta, jonka vauva on niellyt: synnytyksessä tai myöhemmin kipeistä, verestävistä nänneistä. Se näkyy tummina hiutaleina tai mustana ulosteena, joskus myös pulautuksessa. Kerro tutkimuksessa, jos nänneistäsi vuotaa verta. Rikkinäiset nännit ovat myös merkki siitä, että imetysote kannattaa tarkistaa.

• Pieni haavauma peräaukossa: kirkkaanpunaisia raitoja ulosteen pinnalla, usein kovan ulosteen jälkeen.

• Reaktio lehmänmaidon proteiiniin: limaa, jossa on veriraitoja, vaikka vauva olisi muuten virkeä; mahdollista myös täysimetyksessä olevilla vauvoilla. Älä silloin muuta omaa ruokavaliotasi omin päin äläkä lopeta imetystä, vaan selvitä asia lääkärin kanssa.

Säästä vaippa tai ota siitä kuva päivänvalossa. Vauvasi tarvitsee heti apua, jos verta on paljon, jos uloste on mustaa ja tervamaista ja vauva samalla kalpea, jos oksennuksessa on verta, vatsa on turvonnut tai vauva vaikuttaa veltolta. Jos vauva ei ole saanut kaikkia syntymän jälkeisiä K-vitamiiniannoksia, jokainen verenvuoto pitää selvittää heti.

Se, kuinka usein vauvan ”kuuluu” kakata, vaihtelee valtavasti ja muuttuu selvästi ensimmäisten viikkojen aikana.

Imetetty, noin kuuden viikon ikään asti: yleensä kolme tai enemmän pehmeää ulostetta päivässä, joskus lähes jokaisen aterian jälkeen. Tässä iässä varsinainen varoitusmerkki on alle kolme ulostetta koko päivässä: vauva pitää punnita vielä saman päivän aikana.

Imetetty, noin kuuden viikon iästä eteenpäin: nyt ulostaminen harvenee monilla vauvoilla. Jotkut kakkaavat edelleen monta kertaa päivässä, toiset vain muutaman päivän välein, ja yksittäiset vauvat vain noin kerran viikossa. Jos uloste on silloin pehmeää, vauva juo hyvin, märkiä vaippoja tulee riittävästi ja paino nousee, kyse ei ole ummetuksesta. Jos ulostetta ei tule yli seitsemään päivään, soita silti vastaanotolle, vaikka vauva olisi iloinen. Jos vauva kakkaa vielä 10 viikon iässä lähes jokaisen aterian jälkeen, sekin on normaalia.

Korviketta saava vauva: yleensä kerran tai kahdesti päivässä, ensimmäisinä viikkoina joskus useamminkin; myöhemmin joka toinen päiväkin on ok. Pidemmät tauot ovat pulloruokituilla vauvoilla harvemmin normaaleja: jos kakkaa ei tule yli kahteen päivään tai uloste on kovaa, murenevaa tai pallomaista, soita lastenlääkärin vastaanotolle.

Entä ponnistaminen? Moni vauva ähisee, pusertaa, muuttuu aivan punaiseksi ja itkee ennen kuin mitään tulee, joskus 10–30 minuuttia. Asiantuntijat kutsuvat tätä imeväisen dysketsiaksi. Vatsassa sulkijalihaksen piti pysyä kiinni yhdeksän kuukautta – nyt vauva opettelee rentouttamaan sen oikealla hetkellä ja ponnistamaan samalla vatsalla. Jos lopputuloksena tulee pehmeää ulostetta, kyse ei ole ummetuksesta. Pidä vauvaa rauhassa, mieluusti jalat koukussa, äläkä auta peräaukosta – se vain viivästyttää oppimista. Useimmat osaavat tämän kahden–kolmen kuukauden iässä.

Jos kyse on oikeasti ummetuksesta – uloste on kovaa, murenevaa tai pieniä palleroita – voit kokeilla seuraavaa:

1. 1

   Jos vauva saa korviketta, tarkista valmistus: tee se täsmälleen pakkauksen ohjeen mukaan, ensin vesi, sitten tasamitalliset mittalusikat, ei koskaan yhtä lusikallista ylimääräistä eikä koskaan laimennettuna.

2. 2

   Hiero vatsaa lämpimin käsin hellästi myötäpäivään navan ympäriltä.

3. 3

   Koukista vauvan polvia hellästi vatsaa kohti ja pidä hetki, ikään kuin kyykkyasennossa, tai pyöritä jalkoja hitaasti polkupyöräliikkeellä.

4. 4

   Imetä vauvaa useammin, pulloruokittua vauvaa ruoki tavalliseen tapaan.

Näitä ei kannata tehdä ilman lääkärin ohjetta: peräpuikot, peräruiskeet, maitosokeri, tee, vesi tai mehu, eikä myöskään auttaminen lämpömittarilla tai pumpulipuikolla. Hunajaa vauva ei saa koko ensimmäisen elinvuoden aikana, koska se voi sisältää imeväisbotulismin aiheuttajia. Jos nämä keinot eivät auta, vauvalla on kipua, turvonnut vatsa tai se oksentaa, se pitää näyttää lastenlääkärin vastaanotolla. Jos jo mekonium tuli myöhään ja vauvallasi on sen jälkeen toistuvasti kovaa ulostetta ja turvonnut vatsa, sano tämä vastaanotolla erikseen ääneen.

Katse eteenpäin: kiinteiden ruokien alettua uloste muuttuu ruskeammaksi, kiinteämmäksi ja voimakkaamman hajuiseksi. Sulamattomat palaset, esimerkiksi porkkanasta, ovat silloin normaaleja, ja jotkin vihannekset värjäävät ulosteen oranssiksi tai punertavaksi.

Suomessa ei jaeta samanlaista ulosteen värikarttaa kuin joissakin muissa maissa – tässä kuvaus samasta asiasta ilman karttaa. Terveet ulostevärit ovat ruskea, vihertävänruskea, oranssi ja keltainen. Vaaleat, varoittavat sävyt ovat vaaleankeltainen, vaaleanvihreä ja beige.

Kartan taustalla on harvinainen mutta vakava sairaus: sappitieatresia. Siinä sappitiet ovat tukossa, eikä sappi pääse virtaamaan suoleen. Koska sappi antaa ulosteelle sen värin, uloste muuttuu vaaleaksi, savenväriseksi tai lähes valkoiseksi. Mukana on usein myös keltaisuus, joka ei mene ohi, ja poikkeuksellisen tumma virtsa. Tätä todetaan noin yhdellä vauvalla 20 000:sta, ja vauva vaikuttaa usein pitkään terveeltä. Vaaleus voi olla olemassa alusta asti tai kehittyä hitaasti ensimmäisten viikkojen aikana – siksi siihen kannattaa kiinnittää huomiota heti alusta lähtien.

Miksi päivillä on tässä merkitystä: sairaus voidaan leikata, ja leikkauksesta on eniten hyötyä, kun se tehdään varhain, mieluiten kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Mitä aikaisemmin, sitä pidempään oma maksa säilyy toimintakykyisenä. Ilman suoleen pääsevää sappea elimistö myös imee K-vitamiinia huonosti, jolloin veren hyytyminen heikkenee – siksi myös kolme K-vitamiiniannosta ensimmäisen, toisen ja kolmannen vauvan rutiinitarkastuksen yhteydessä ovat tärkeitä.

Näin toimit ilman karttaa: katso mekoniumvaiheen jälkeen kerran päivässä tietoisesti vaippaan, mieluiten päivänvalossa – kaksi sekuntia riittää, tästä ei tarvitse tehdä tarkastusohjelmaa. Älä vertaa puhelimen kuviin, koska näytöt vääristävät värejä. Jos uloste näyttää valkealta, harmaalta, beigeltä tai savenväriseltä, vie vauva lääkärin tutkittavaksi 24 tunnin kuluessa, vaikka se muuten vaikuttaisi voivan hyvin ja seuraava neuvolakäynti olisi vasta viikkojen päästä. Jo yksi selvästi vaalea vaippa riittää, ja viikonloppunakin se tarkoittaa Päivystysapua 116117 – älä odota maanantaihin.

Tämä pätee myös kahden kuukauden iän jälkeen: vaalea uloste on missä iässä tahansa syy tutkimukseen 24 tunnin kuluessa. Ja jos olet aina nähnyt kirkkaankeltaisia, oransseja, vihreitä tai ruskeita vaippoja, et ole missannut mitään. Epäselvässä tapauksessa vertaa tämän artikkelin kuvauksiin ja kysy neuvolasta tai lääkäriltä.

Yli puolet kaikista vastasyntyneistä kellastuu ensimmäisten päivien aikana hieman, tavallisimmin selvimmin noin kolmantena päivänä – usein silloin, kun olette jo kotona, riippumatta siitä, missä vauva syntyi. Useimmiten kellertävyys häviää itsestään kahden viikon kuluessa. Näin tarkistat sen:

1. 1

   Mene vauvan kanssa päivänvaloon, älä lampun alle.

2. 2

   Paina sormella lyhyesti nenänpäätä tai otsaa ja päästä irti. Jos vaalea painauma näyttää valkoisen sijasta kellertävältä, vauva on keltainen.

3. 3

   Katso silmänvalkuaisia – tämä on erityisen tärkeää tummemmalla iholla, jossa keltaisuutta on vaikeampi nähdä.

4. 4

   Tarkista, kuinka pitkälle keltaisuus ulottuu. Se alkaa kasvoista ja leviää arvon noustessa rinnan ja vatsan kautta käsivarsiin ja jalkoihin.

Pelkkä kasvojen keltaisuus on tavallista. Soita vielä saman päivän aikana lastenlääkärin vastaanotolle, jos vauva muuttuu keltaisemmaksi, jos vatsa, kädet tai jalat ovat keltaiset tai jos vauvaa on vaikea saada hereille, se juo huonosti tai on itkuisen ärtyinen. Silmä voi erehtyä helposti, mutta arvo voidaan mitata vastaanotolla. Jos olet synnyttänyt kotona tai synnytyskeskuksessa, näytä jokainen keltaisuus lastenlääkärin vastaanotolla ja pyydä arvon mittaus, vaikka vauva muuten vaikuttaisi voivan hyvin. Jos lähdit kotiin pian synnytyksen jälkeen, pätee sama: mieluummin yksi mittaus liian aikaisin kuin liian myöhään.

Jos keltaisuus kestää yli kaksi viikkoa, keskosilla yli kolme viikkoa, se pitää selvittää lääkärissä, tavallisesti verikokeella. Silloin määritetään myös arvo, joka kertoo, virtaako sappi normaalisti (suora bilirubiini). Kysy siitä rohkeasti. Imetetyillä vauvoilla pitkään jatkuva keltaisuus on usein harmitonta, mutta sen tietää vasta tutkimusten jälkeen. Imetystä kannattaa lähes aina jatkaa, vesi tai tee eivät auta.

Vauvasi tarvitsee heti lääkärin apua, jos se kellastuu jo ensimmäisenä elinpäivänä tai jos se on keltainen ja samalla tuskin herää tai ei juo.

Varsinkin ensimmäisinä päivinä moni äiti epäilee maidon riittävyyttä, eikä sitä voi kukaan mitata suoraan. Juuri tässä märät ja likaiset vaipat auttavat: ne ovat yksi tärkeimmistä arjen merkeistä siitä, että maitoa tulee tarpeeksi.

Märkien vaippojen määrä kasvaa ensimmäisinä päivinä vähitellen maidon määrän mukana. Päivään 4 asti hyvä nyrkkisääntö on: suunnilleen yhtä monta märkää vaippaa kuin vauvalla on ikäpäiviä.

• Päivä 1 (ensimmäiset 24 tuntia): vähintään yksi, tavallisesti yksi tai kaksi

• Päivä 2: kaksi tai kolme

• Päivä 3: kolme tai neljä

• Päivä 4: neljä tai viisi

• Päivästä 5 alkaen: vähintään kuusi painavaa märkää vaippaa 24 tunnissa, usein kuusi–kahdeksan

Kuinka märkä on ”painavan märkä”? Nykyiset kertakäyttövaipat imevät niin hyvin, että täysikin vaippa voi tuntua lähes kuivalta. Näin saat tuntumaa:

• 45 ml:n testi: kaada puhtaaseen vaippaan kolme ruokalusikallista vettä eli noin 45 ml ja nosta vaippa käteen. Suunnilleen siltä tuntuu hyvin märkä vaippa päivästä 4–5 alkaen. Ensimmäisinä päivinä vaipat ovat luonnollisesti kevyempiä.

• Keittiövaaka: punnitse puhdas ja käytetty vaippa. 1 gramma lisää vastaa noin 1 millilitraa virtsaa, joten noin 45 grammaa lisää tarkoittaa hyvin märkää vaippaa.

• Kosteusraita: monissa vaipoissa on väriä vaihtava raita. Se kertoo, että vaippa on märkä, mutta ei sitä, kuinka paljon.

• Väri: hyvin nesteytetyn vauvan virtsa on kirkasta tai vaaleankeltaista. Tummankeltainen virtsa ensimmäisten päivien jälkeen viittaa siihen, että nestettä tulee liian vähän.

Laskiessa pätee tämä: vaippa, jossa on sekä virtsaa että ulostetta, lasketaan molempiin, ja määrät osuvat yleensä kohdilleen, jos vaihdat vaipan suunnilleen jokaisen aterian yhteydessä. Ensimmäisten viikkojen jälkeen vaihdat usein harvemmin, koska vaipat pitävät enemmän. Silloin ratkaisee kokonaiskuva: painavat vaipat, vaalea virtsa ja painoa kerryttävä vauva. Kun vauva on 6–12 viikon ikäinen, märkiä painavia vaippoja on yleensä noin kuusi 24 tunnissa, ja virtsa on kirkasta tai vaaleankeltaista. Pitkä yö ja hyvin painava aamun ensimmäinen vaippa eivät ole hälytysmerkki. Jos vaippa on noin viidennestä päivästä alkaen yli kahdeksan tunnin jälkeen oikeasti kuiva (tarkista keittiövaa’alla), pyydä heti lääkärin arviota.

Mistä huomaat, että nestettä puuttuu: hyvin vähän vaippoja, kevyitä tai tummankeltaisia vaippoja, kuiva suu tai tahmea sylki, painunut aukile – pään päällä oleva pehmeä kohta on pystyasennossa selvästi tavallista alempana – sekä poikkeuksellisen unelias tai kitisevä vauva. Jos huomaat yhdenkin näistä, imetä useammin tai tarjoa pulloa ja soita vielä tänään, yöllä päivystävään lääkäripalveluun. Jos aukile on painunut, vauva juo tuskin lainkaan tai vaikuttaa veltolta, se tarvitsee heti lääkärin apua. Vesi tai tee eivät ratkaise tilannetta: ensimmäisinä kuukausina vauva saa kaiken tarvitsemansa nesteen rintamaidosta tai korvikkeesta, myös helteellä.

Vaippa ei kuitenkaan ole ainoa merkki. Yhtä paljon kertovat myös nämä havainnot:

• Tiheä syöminen: ensimmäisinä viikkoina moni vauva haluaa syödä 8–12 kertaa 24 tunnissa, myös yöllä. Varhaisia nälkämerkkejä ovat maiskuttelu, kielen näyttäminen, etsivä pään kääntely ja käsi suulla; itku tulee vasta myöhemmin.

• Hyvä imuote: vauvan suu on kunnolla auki, leuka koskettaa rintaa ja ylähuulen yläpuolella näkyy enemmän nännipihan tummaa aluetta kuin alahuulen alapuolella. Posket ovat pyöreät, muutaman nopean imaisun jälkeen rytmi hidastuu ja kuulet nielemisen. Ensimmäisten sekuntien jälkeen imetys ei satu.

• Varoitusmerkit imetyksessä: jatkuva kipu, rikkoutuneet tai verestävät nännit tai se, että lähes jokainen ruokailu kestää yli 50 minuuttia ilman että vauva tulee tyytyväiseksi. Silloin kannattaa hakea imetysohjausta nopeasti.

• Tyytyväisyys: useimpien syöttöjen jälkeen vauva vaikuttaa rennolta ja rinta tuntuu pehmeämmältä.

Paino on luotettavin merkki. Ensimmäisinä päivinä vauvat laihtuvat ensin vähän. Enintään noin 7 prosentin painonlasku on tavallista – 3 500 gramman syntymäpainosta se on 245 grammaa. Jos lasku ylittää tämän, syömistä kannattaa tarkastella tarkemmin; 10 prosentin kohdalla, tässä 350 grammaa, tilanne on selvitettävä lääkärissä. Useimmiten syntymäpaino saavutetaan uudelleen seitsemässä–kymmenessä päivässä, viimeistään kahden viikon iässä sen pitäisi olla saavutettu. Sen jälkeen vauvat saavat ensimmäisten kahden kuukauden aikana painoa noin 170–330 g viikossa.

Mutta kuka punnitsee, jos kätilöä ei tule? Soita lastenlääkärin vastaanotolle ja kysy lyhyttä punnitusaikaa rutiinitarkastusten välillä, tai vuokraa vauvavaaka. Punnitse vauva alasti, samalla vaa’alla, noin kerran viikossa, ei heti ennen syöttöä eikä heti sen jälkeen. Se, että nouset tavalliselle vaa’alle kerran vauva sylissä ja kerran ilman, on näin pieniin eroihin liian epätarkkaa.

Yksi asia yllättää monet: hyvin rauhallinen vastasyntynyt, joka ilmoittaa itsestään tuskin lainkaan ja nukkuu pitkään, ei ole automaattisesti kylläinen. Vauvat, jotka saavat liian vähän, muuttuvat joskus äänekkään sijaan uneliaiksi ja voivat silti vaikuttaa hämmästyttävän tyytyväisiltä. Jos vauva pyytää harvoin syömään tai vaippoja tulee liian vähän, herätä se syömään – kevyessä unessa, riisuttuna, iho ihoa vasten – ja soita vielä saman päivän aikana lastenlääkärin vastaanotolle tai imetysohjaukseen.

Kirjaa vaipat ylös ainakin siihen asti, että määrät täsmäävät ja syntymäpaino on saavutettu uudelleen. Hoitopöydän viereen riittää lappu, jossa on neljä saraketta: kellonaika, märkä, uloste väreineen, syönyt. Tai voit kirjata ne Moonsleepiin. Pääasia on, ettei sinun tarvitse yöllä kolmelta laskea muistista ja että puhelimessa osaat vastata olankohautuksen sijaan.

Tärkeää on silti tämä: yksittäiset luvut eivät ole todistus sinusta tai imetyksestäsi. Vaippalaskuri on karkea apuväline, ei mittalaite. Ratkaisevaa on kokonaiskuva vaipoista, syömisestä ja painosta.