Vauva nykii ja ähisee unissaan

Yleensä on. Nykiminen, ähinä, huokailu ja epäsäännöllinen hengitys kuuluvat aktiiviseen uneen, joka on REM-unen vauvamuoto. Vastasyntyneillä se kattaa noin puolet uniajasta. Lääkärin kannattaa arvioida nykäykset, jotka jatkuvat myös valveilla, sekä yli 10 sekunnin hengitystauot. Jos tauko kestää yli 20 sekuntia, huulet ovat siniset tai harmaat, vauvalla on hengenahdistusta tai kouristuskohtaus, soita heti 112.

Pikatarkistus ennen kuin luet eteenpäin

1. 1

   Hengittääkö vauvasi – nouseeko ja laskeeko vatsa, vaikka rytmi olisi epäsäännöllinen?

2. 2

   Ovatko huulet, kieli ja kasvot hyvän väriset eivätkä siniset, harmaat tai kelmeän kalpeat?

3. 3

   Jos olet epävarma: herääkö hän, kun puhut hänelle ja kosketat häntä, ja liikehtiikö hän silloin voimakkaasti?

Kolme kertaa kyllä? Silloin kyse on hyvin todennäköisesti aktiivisesta unesta – lue rauhassa eteenpäin. Jos ei, siirry kohtaan ”Hätätilanne vai ei?”. Tarkistaaksesi saat aina sytyttää valon; kattoon suunnattu puhelimen taskulamppu riittää.

Ensimmäisinä viikkoina vauvalla on kaksi univaihetta: aktiivinen uni on REM-unen eli niin sanotun unennäköunen vauvamuoto, rauhallinen uni taas syvän unen vauvamuoto. Toisin kuin aikuiset, vastasyntyneet siirtyvät nukahdettuaan yleensä suoraan vilkkaaseen vaiheeseen – sitä kertyy noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Erotat vaiheet toisistaan hämärässäkin:

• Aktiivinen uni: Silmät liikkuvat luomien alla, sormet, kädet tai jalat nytkähtelevät, suu imee tai maiskuttaa. Hengitys on epäsäännöllistä, välillä nopeampaa, välillä lyhyin tauoin, ja lisäksi kuuluu ähinää, ininää ja huokauksia. Tässä vaiheessa vauvasi herää helposti – ääni tai pieni tärähdys voi riittää.

• Rauhallinen uni (syvä uni): Kasvot ovat rentoina, kädet usein löysästi auki ja hengitys tasaista; ensimmäisinä viikkoina nytkähtely tässä vaiheessa pitkälti lakkaa. Herätäkseen vauvasi tarvitsee selvemmän ärsykkeen, kuten riisumisen, vaipanvaihdon tai jalkapohjan sivelyn, mutta avaa sitten silmänsä ja kitisee.

On siis normaalia, että syvässä unessa oleva vauva herää hitaammin. Hälytysmerkki se on vasta, jos hän ei heräile kunnolla tällaisistakaan ärsykkeistä, pysyy velttona tai vaipuu heti takaisin uneen.

Hymy, itku, puoliksi avoimet silmät: mitä muuta tapahtuu

• Hymy unessa: Moni vauva hymyilee aktiivisessa unessa jo kauan ennen kuin hymyilee sinulle tietoisesti. Tätä varhaista hymyä pidetään refleksinä.

• Itku heräämättä: Myös ininää tai lyhyttä parahdusta silmät kiinni esiintyy, ja usein se on ohi sekunneissa.

• Puoliksi avoimet silmät: Jotkut vauvat nukkuvat silmät kapeasti raollaan. Se on yleensä harmitonta; jos silmät näyttävät sen jälkeen punoittavilta tai ärtyneiltä, ota asia puheeksi vastaanotolla.

• Näkeekö vauvani unia? Sitä ei tiedä kukaan varmasti. Nytkähtely ei kuitenkaan ole merkki painajaisesta.

Unisykli – kerran aktiivista ja kerran rauhallista unta – kestää pienillä vauvoilla noin 50–60 minuuttia. Vastasyntynyt aloittaa yleensä aktiivisella unella ja liukuu noin 20 minuutin kuluttua rauhalliseen uneen. Syklin lopussa hän usein melkein herää, venyttelee tai ääntelee. Usein hän liukuu itsestään seuraavaan sykliin, joskus hän ilmoittaa itsestään. Tämä selittää myös lyhyet päiväunet: usein vauvasi ei ole noin yhden syklin jälkeen onnistunut siirtymään seuraavaan.

Ensimmäisinä viikkoina vauvasi ei vielä tunne yötä ja nukkuu ympäri vuorokauden noin 30 minuutista 3 tuntiin kestävissä pätkissä. Selvempi vuorokausirytmi kehittyy yleensä noin 8–12 viikon iässä. Apua on siitä, että päivällä on päivänvaloa ja tavallisia arjen ääniä, yöllä taas himmeä valo, hiljainen ääni eikä leikkimistä.

Lyhyt herääminen kahden univaiheen välisessä siirtymässä on siis normaalia, korostavat lastenlääkärien asiantuntijajärjestöt – eikä se ole sairauden merkki.

Tutkijat arvelevat, että jokainen aktiivisen unen nytkähdys kertoo aivoille, mikä lihas liikkui – näin syntyy ehkä vähitellen sisäinen kartta omasta kehosta.

Unennykäykset. Yksittäiset, sekunnin mittaiset käsivarsien, käsien tai jalkojen nytkähdykset kuuluvat uneen kaiken ikäisillä – etenkin jos ne tulevat epäsäännöllisesti ja vauvasi herää niiden jälkeen normaalisti ja syö hyvin.

Moron refleksi: miksi vauvasi säpsähtää unessa. Kova ääni tai tunne taaksepäin kaatumisesta – ja vauvasi levittää kätensä ja jalkansa, avaa kämmenensä ja vetää kädet taas yhteen, usein lyhyesti itkien. Tyypillistä on, että refleksillä on laukaisija ja että se tulee kerran ja menee ohi. Se on voimakkaimmillaan ensimmäisen elinkuukauden aikana, heikkenee noin toisesta kuukaudesta alkaen ja häviää yleensä kolmannen ja kuudennen kuukauden välillä.

Hyvänlaatuinen unimyoklonus. Joillakin terveillä vastasyntyneillä esiintyy unessa rytmisiä nykäyssarjoja, usein käsissä tai jaloissa. Ne alkavat ensimmäisten elinpäivien tai -viikkojen aikana, esiintyvät vain unessa ja loppuvat, kun vauvasi herää kunnolla. Kiinni pitäminen ei pysäytä niitä luotettavasti, ja joskus ne jopa voimistuvat siitä – se ei siis ole testi; keinuttaminen voi laukaista niitä. Koska ne muistuttavat kouristuskohtausta, lääkärin tulisi nähdä ne videolta lähipäivinä. Jos lääkäri on todennut hyvänlaatuisen unimyoklonuksen, voit huokaista helpotuksesta: nykäykset eivät jätä pysyviä seurauksia, mutta noin kolmasosalla vauvoista ne jatkuvat yli kolmen kuukauden iän. Jos tällaiset sarjat alkavat vasta ensimmäisen elinkuukauden jälkeen, soita vastaanotolle vielä samana päivänä.

Harmitonta vai ei? Kuvaa ja herätä – tässä järjestyksessä

1. 1

   Jos vauvasi ei hengitä, on sininen tai harmaa tai ei reagoi: heti 112, älä kuvaa. Jos olet yksin, soita aina ensin.

2. 2

   Muussa tapauksessa sytytä valo, avaa unipussi hetkeksi ja kuvaa koko vauva – kasvot silmineen, kädet ja jalat, mieluiten alusta loppuun.

3. 3

   Puhu vauvallesi, sivele hänen jalkapohjaansa, nosta hänet syliin – ja jatka kuvaamista.

4. 4

   Jos nykiminen loppuu ja hän katsoo sinua kuten tavallisesti: kirjaa kellonaika ja kesto ja näytä video vastaanotolla lähipäivinä.

5. 5

   Jos nykiminen jatkuu eikä hän reagoi sinuun: 112. Lyhyitä koukistuskouristuksia sarjoina, joiden välillä vauvaan saa kontaktin: lääkäriin vielä tänään (ks. infantiilit spasmit).

Vapina itkiessä. Jos leuka, kädet tai jalat vapisevat itkun aikana, se on vastasyntyneillä normaalia. Vapina loppuu, kun vauvasi imee tai pidät hellästi kiinni kädestä tai jalasta, ja se häviää yleensä noin toiseen kuukauteen mennessä. Jos 10 viikon ikäisen vauvasi leuka vapisee enää vain itkiessä, ota asia puheeksi 3–4 kuukauden määräaikaistarkastuksessa. Jos hän vapisee, vaikka on rauhallinen, tai vapina voimistuu, anna lääkärin katsoa hänet lähipäivinä.

Näin pieni ihminen nukkuu yllättävän äänekkäästi. Useimmille äänille on yksinkertainen selitys:

• Tuhina, puhina ja vihellys nenästä: Nenä on pikkuruinen, joten jo vähäinenkin kuivunut erite kuuluu.

• Rohina ja kurlutus kurkussa: yleensä sylkeä tai vähän ylös noussutta maitoa.

• Ähinä ja ponnistelu: Usein suolisto työskentelee – lisää tästä kohdassa ähkivä vauva.

• Huokaukset, haukkominen, läähätys: Syvä henkäys tai hetken nopea hengitys heti pienen tauon jälkeen kuuluu jaksoittaiseen hengitykseen.

• Vingahdukset, ininä, voihkaisut, hikka: nekin ovat aktiivisessa unessa normaaleja.

Kaksi ääntä ovat erilaisia. Korkea kiljahdus tai vinkuna jokaisella sisäänhengityksellä, vaikka nenä olisi auki, on nimeltään stridor, ja se voimistuu usein syödessä, itkiessä ja selinmakuulla. Taustalla on yleensä vielä pehmeä kurkunpää (laryngomalasia), joka tavallisesti kasvaa pois ensimmäisen elinvuoden aikana, viimeistään noin puolentoista–kahden vuoden iässä. Vastaanoton olisi silti hyvä katsoa se lähipäivinä – jos syömisessä on ongelmia, paino nousee huonosti tai esiintyy hengitystaukoja, jo samana päivänä.

Toinen on ähinä tai voihkiminen jokaisella hengenvedolla. Suoliston aiheuttama ähinä tulee jaksoina ponnistellessa, välillä vauvasi hengittää rauhallisesti, ja usein perään tulee pieru tai ulostetta. Hengenahdistuksesta johtuva ähinä on jatkuvaa, ja siihen liittyy nopea hengitys, laajenevat nenänsiivet tai sisäänvetäytymiä: jokaisella sisäänhengityksellä iho kylkiluiden välistä, kylkikaaren alta tai rintalastan yläpuolelta imeytyy sisäänpäin. Se ei ole unenaikainen ääni – soita 112.

Tukkoinen nenä – näin autat: Tiputa ennen syöttöä apteekista saatavia keittosuolanenätippoja yksi tai kaksi kumpaankin sieraimeen ja ime irronnut erite puhtaalla nenäimurilla vain sieraimen suulta. Limakalvoja supistavia tippoja vain lyhyen aikaa, imeväisannostuksella ja vastaanoton tai apteekin kanssa sovittuna. Kiellettyjä ovat mentolia, kamferia tai eukalyptusta sisältävät voiteet ja öljyt – vauvoilla jo pienet määrät voivat laukaista hengenvaarallisen kurkunpään kouristuksen ja hengenahdistuksen – sekä kohotettu sängynpääty tai kiilatyyny. Jos vauvasi syö nenän takia tuskin lainkaan, anna lääkärin katsoa hänet.

Pelkäätkö, että vauva tukehtuu? Kurlutus ei ole syy kylkiasentoon: terveet vauvat eivät vedä maitoa henkeensä selinmakuulla, sillä yökkäysrefleksi ja hengitysteiden rakenne suojaavat heitä. Jos maitoa valuu suusta tai nenästä, käännä päätä hetkeksi sivulle ja pyyhi maito pois; jos hän yskii tai yökkii pidempään, nosta hänet syliin, kunnes hän hengittää vapaasti.

Kuorsausta esiintyy esimerkiksi nenän ollessa tukossa. Jos vauvasi kuorsaa lähes joka yö, ota asia puheeksi vastaanotolla lähipäivinä; jos siihen liittyy hengitystaukoja, haukkomista tai syöminen heikkenee, jo samana päivänä.

Jotkut vauvat ähisevät, ponnistavat ja punastuvat, joskus minuuttikaupalla, kunnes pehmeä uloste tai pieru vihdoin tulee. Asiantuntijat kutsuvat tätä imeväisen ulostamisvaikeudeksi (dyskesia), arkikielessä puhutaan ”ähkivästä vauvasta”. Sillä ei ole mitään tekemistä ummetuksen kanssa: vauvasi täytyy ensin oppia ponnistamaan vatsalla ja rentouttamaan sulkijalihasta samanaikaisesti. Alle yhdeksänkuukautisilla tyypillistä on vähintään noin 10 minuutin ponnistelu ja itku ennen kuin pehmeää ulostetta tulee – tai ei tulekaan. Ajan myötä yhteispeli alkaa sujua itsestään.

• Mikä auttaa: Kärsivällisyys. Pidä vauvaasi sylissä, kun hän itkee, ja anna hänelle aikaa. Sinun ei tarvitse ”korjata” mitään.

• Mikä ei auta: peräaukon ärsyttäminen kuumemittarilla tai vanupuikolla sekä peräpuikot tai ulostuslääkkeet omin päin. Ne vievät vauvaltasi harjoittelun, ja ähkiminen voi sen vuoksi jatkua pidempään.

• Tämä ei ole enää ähkivä vauva: Jos uloste on kovaa, siinä on verta, vauvasi oksentaa, syö huonosti tai hänen painonsa ei nouse, soita terveysasemalle vielä samana päivänä.

Lyhyet hengitystauot kuuluvat aktiiviseen uneen. Normaali kaava näyttää tältä: hengitys pysähtyy 5–10 sekunniksi. Sen jälkeen vauvasi hengittää 10–15 sekunnin ajan nopeammin, noin 50–60 hengenvetoa minuutissa, ja palaa sitten omaan rytmiinsä. Huulten ja kasvojen väri pysyy samana. Asiantuntijat kutsuvat tätä jaksoittaiseksi hengitykseksi; useimmat vauvat kasvavat siitä ulos noin kuuden kuukauden ikään mennessä.

Näin tarkkailet taukoa

1. 1

   Valo: Sytytä himmeä yövalo tai suuntaa puhelimen taskulamppu kattoon – pimeässä et näe väriä.

2. 2

   Katso: Seuraa vatsaa, sillä vauvoilla se nousee ja laskee selvemmin kuin rintakehä. Kun lasket kätesi kevyesti sen päälle, tunnet hengityksen lisäksi.

3. 3

   Laske: Yöllä arvioidut sekunnit ovat lähes aina liian pitkiä. Laske hitaasti ”tuhatyksi, tuhatkaksi …” tai käytä puhelimen sekuntikelloa.

4. 4

   10 sekunnista alkaen: Puhu vauvallesi, hiero hänen selkäänsä tai jalkapohjiaan. Älä koskaan ravista vauvaasi.

5. 5

   Jos hengitys ei käynnisty heti uudelleen tai vauvasi on veltto tai väri muuttuu: 112, kaiutin päälle. Hätäkeskus kertoo, mitä tehdä.

6. 6

   Jälkeenpäin: kirjaa kellonaika, kesto, väri ja se, miten hengitys alkoi uudelleen.

Liikennevalo: enintään 10 sekuntia ja väri hyvä: normaalia; yli 10 sekuntia: lääkärin arvio vielä saman yön aikana; yli 20 sekuntia tai värimuutos: heti 112. Kaikki erikoistapaukset – esimerkiksi jos vauvasi jatkoi hengittämistä vasta kosketuksestasi – löydät kohdasta ”Hätätilanne vai ei?”.

Hengitysten laskeminen. Laske rauhallisen unen aikana kokonaisen minuutin ajan, kuinka monta kertaa vatsa nousee – älä laske 15 sekuntia ja kerro neljällä, koska hengitys on epäsäännöllistä, äläkä laske heti tauon jälkeen. Pienillä vauvoilla normaali on valveilla noin 40–60 hengitystä, unessa pikemminkin 30–40. Toistuvasti yli 60 levossa: lääkäriin vielä tänään; jos lisäksi on sisäänvetäytymiä, laajenevat nenänsiivet tai voihkimista: 112.

Mikä väri ratkaisee? Huulet, kieli ja kasvot. Viileät, hieman sinertävät kädet ja jalat ovat pienillä vauvoilla yleisiä ja muuttuvat lämmetessä taas punertaviksi – se ei yksinään ole hätätilanne. Jos vauvan iho on tummempi, katso huulia, kieltä, ikeniä ja silmäluomien sisäpintaa.

Keskosilla hengitystaukoja on useammin ja ne ovat pidempiä; heidän kohdallaan noudatetaan sairaalan tai lastenlääkärin kanssa sovittua. Keskosten kaikki ikärajat lasketaan noin toiseen syntymäpäivään asti lasketusta ajasta.

Sinä tunnet vauvasi parhaiten: jos jokin tuntuu erilaiselta, kysy neuvoa lääkäriltä – mieluummin kerran liikaa kuin kerran liian vähän. Tässä jokainen varoitusmerkki on täsmälleen yhdellä tasolla, ja jokainen riittää yksinään.

Taso 1 – heti 112, jos vauvasi …

• ei hengitä yli 20 sekuntiin tai ei tauon jälkeen vaikuta taas tavalliselta,

• huulet, kieli tai kasvojen iho ovat siniset, harmaat tai kelmeän kalpeat,

• taistelee jokaisesta hengenvedosta: sisäänvetäytymiä, laajenevat nenänsiivet, voihkiminen jokaisella hengenvedolla,

• ei herää, vaikuttaa veltolta tai jäykistyy yhtäkkiä,

• nykii rytmisesti eikä samalla reagoi sinuun, ei edes herättämisen jälkeen,

• saa nuhan tai yskän aikana yhtäkkiä hengitystaukoja.

Taso 2 – vielä tänään, myös yöllä: Päivystysapu 116117, lasten päivystys tai päiväsaikaan neuvola/terveysasema, jos …

• hengitystauko on kestänyt yli 10 sekuntia, vaikka kaikki vaikuttaisi sen jälkeen normaalilta,

• vauvasi jatkoi hengittämistä vasta kosketuksestasi tai oli tauon aikana kalpea, sinertävä, veltto tai hetken reagoimaton mutta vaikuttaa nyt tavalliselta – silloin suoraan sairaalan lasten päivystykseen; jos et pysty ajamaan turvallisesti, soita 112,

• vauvasi on alle kolmen kuukauden ikäinen ja hänellä on kuumetta 38,0 °C tai enemmän (peräsuolesta mitattuna),

• hän syö selvästi huonommin, jättää väliin useita syöttökertoja tai tuskin herää syömään,

• hän hengittää levossa toistuvasti yli 60 kertaa minuutissa,

• näet sarjoja lyhyitä koukistus- tai ojennuskouristuksia, kuten infantiileissa spasmeissa (alla).

Taso 3 – ota yhteyttä neuvolaan tai terveysasemalle lähipäivinä, jos …

• rytmisiä nykäyssarjoja esiintyy vain unessa ja ne loppuvat heti, kun vauvasi on hereillä (ota video mukaan),

• säpsähdysrefleksi tai liikkeet näyttävät kehon toisella puolella erilaisilta kuin toisella,

• vauvasi vapisee, vaikka on rauhallinen, tai vapina voimistuu,

• kuulet sisäänhengityksessä kiljahduksen, mutta hän syö hyvin eikä hänellä ole hengenahdistusta,

• hän kuorsaa lähes joka yö ilman hengitystaukoja.

Taso 4 – ota puheeksi seuraavassa määräaikaistarkastuksessa (3.–4. ja 6.–7. elinkuukautena): lievä leuan vapina itkiessä toisen kuukauden jälkeen, säpsähdysrefleksi, joka on kuudennen kuukauden jälkeen vielä selvästi havaittavissa, nukkuminen silmät puoliksi auki. Soittaa saat kuitenkin milloin tahansa, myös ”vain” nykimisen takia.

Mitä Päivystysapu 116117:ssä tapahtuu? Saat maksutta ja ympäri vuorokauden yhteyden alueesi hyvinvointialueen päivystysapuun. Sinulta kysytään, mistä on kyse, ja sinulle suositellaan sopivaa reittiä: neuvontaa, käyntiä terveysasemalla/lasten päivystyksessä tai tarvittaessa 112:ta. Pidä valmiina vauvan ikä viikkoina, tapahtumien kulku, kesto ja videosi. Juuri tätä varten numero on olemassa, myös kello kolmelta yöllä ja ”12 sekunnin takia”. Alle kolmen kuukauden ikäisillä vauvoilla, joilla on hengitystaukoja tai sairauden merkkejä, suora tie lasten päivystykseen on usein nopeampi.

Infantiilit spasmit: harvinaisia mutta tärkeitä. Näitä vauvaiän kouristuksia kutsutaan myös salaam-kohtauksiksi, koska pää ja kädet taipuvat eteenpäin kuin tervehdykseen. Tämä epilepsian muoto koskee noin yhtä lasta 2 000:sta ja alkaa yleensä 2.–12. elinkuukauden välillä, useimmiten 4–8 kuukauden iässä.

• Miltä se näyttää: Keho jäykistyy yhtäkkiä, selkä ojentuu taaksepäin tai pää, kädet ja jalat taipuvat nykäyksittäin eteenpäin; joskus vain silmät kääntyvät ylöspäin tai vatsa nytkähtää hetkeksi kokoon.

• Milloin: Jokainen kouristus kestää sekunteja, mutta niitä tulee sarjoina 5–10 sekunnin välein, yleensä pian heräämisen jälkeen.

• Toisin kuin säpsähdysrefleksi ne tulevat ilman laukaisijaa, yhä uudelleen peräkkäin. Yksittäinen silmien kääntyminen ylös nukahtaessa sen sijaan kuuluu aktiiviseen uneen.

• Kiinnitä huomiota myös siihen, hymyileekö vauvasi vähemmän, hakeeko hän vähemmän katsekontaktia tai unohtaako hän taitoja, jotka hän jo osasi.

• Mitä tehdä: lääkäriin vielä samana päivänä videon kanssa – vastaanottoaikojen ulkopuolella suoraan sairaalan lasten päivystykseen, koska tarvitaan EEG. Mitä aikaisemmin hoito alkaa, sitä paremmat ovat näkymät.

Ensin tärkein: vauvan luo meneminen heti ei ole koskaan väärin. Ensimmäisinä elinkuukausina et voi pilata vauvaasi lohdulla ja läheisyydellä, ja itkuun on parasta reagoida mahdollisimman pian. Tässä kuvattu pieni tauko on vaihtoehto hetkiin, joissa vauvasi ähisee, inisee tai nytkähtelee silmät kiinni – ei itkemään jättämistä. Aktiivisessa unessa nimittäin herätät hänet usein kunnolla vasta syliin nostamalla. Tauko kestää sekunneista minuuttiin tai kahteen:

1. 1

   Kuuntele. Ähinää, huokaus, lyhyt ininä – vai onko todellinen itku voimistumassa?

2. 2

   Katso. Silmät kiinni, luomet värisevät, suu liikkuu? Silloin vauvasi on hyvin todennäköisesti aktiivisessa unessa.

3. 3

   Anna hänelle mahdollisuus jatkaa unia. Usein hän hiljenee muutaman hengenvedon jälkeen.

4. 4

   Mene luo heti, kun itku voimistuu, silmät aukeavat tai näet nälän merkkejä.

Nälkää ei odotella ohi. Terveydenhuollon suositusten mukainen neuvo olla reagoimatta öisin heti jokaiseen heräämiseen on peräisin vanhemmille tarkoitetusta unihäiriöitä käsittelevästä tiedotteesta, eikä se tarkoita odottamista vauvan ollessa nälkäinen; varsinkin ensimmäisinä viikkoina nälkä menee edelle. Nälkä näkyy yleensä ennen itkua: vauvasi muuttuu levottomaksi, imee nyrkkiään, päästelee mutisevia ääniä ja kääntelee päätään etsien. Jos edellisestä syötöstä on jo hetki, mene silloin heti – itkevän vauvan on vaikeampi syödä. Jos imetät, tarjoa epävarmassa tilanteessa rintaa; lapsentahtinen imetys on toivottavaa niin päivällä kuin yöllä, ja iltaisin jatkuva imetys on normaalia. Syöttövälit lasketaan syötön alusta seuraavan syötön alkuun. Pullolla syötettäessä katso ensin nälän merkkejä sen sijaan, että vastaisit jokaiseen ininään maidolla.

Kuinka usein vauvat syövät? Ensimmäisinä viikkoina rintaruokitut vauvat syövät vähintään 8 kertaa vuorokaudessa, usein useammin, pulloruokitut hieman harvemmin – molemmat myös öisin. Viidennestä elinpäivästä alkaen vähintään kuusi painavaa, märkää vaippaa vuorokaudessa kertoo, että maitoa tulee riittävästi. Kunnes vauvasi on saavuttanut syntymäpainonsa uudelleen, hänen ei pitäisi olla öisin ilman syöttöä yli noin 4 tuntia; sen jälkeen hän saa nukkua pidempiä pätkiä, jos hän kasvaa hyvin.

Uneliaan vastasyntyneen herättäminen onnistuu helpoimmin aktiivisessa unessa, kun luomet ja suu jo liikkuvat: riisu vauva bodyyn asti, vaihda vaippa, puhu hänelle, ota hänet ihokontaktiin. Jos häntä ei silti juuri saa syömään, hän näyttää kellertävältä tai hänellä on viidennestä päivästä alkaen selvästi vähemmän märkiä vaippoja: terveysasemalle vielä samana päivänä.

2–3 kuukauden iässä (noin viikot 9–13) useimmat vauvat nukkuvat yhteensä noin 14–17 tuntia vuorokaudessa. Rintaruokitut vauvat syövät usein 5–9 kertaa vuorokaudessa, pulloruokitut noin 5–7 kertaa. Pisin yhtäjaksoinen uni on ensimmäisten viiden kuukauden aikana keskimäärin vajaat kuusi tuntia, joillakin vauvoilla selvästi vähemmän. Säpsähdysrefleksi, jaksoittainen hengitys ja nykiminen aktiivisessa unessa ovat edelleen normaaleja.

Lasket nukkuvan vauvasi varovasti sänkyyn – ja pienet kädet lennähtävät levälleen. Tunne taaksepäin kaatumisesta laukaisee säpsähdysrefleksin, ja ensimmäisten minuuttien ajan vauvasi on vielä kevyessä, aktiivisessa unessa. Vastasyntyneillä rauhallinen uni alkaa usein vasta noin 20 minuutin kuluttua. Noin 12 viikon iästä alkaen moni vauva nukahtaa suoraan rauhalliseen uneen, ja silloin sänkyyn laskeminen helpottuu.

Syvän unen merkit, jotka tunnistat pimeässäkin: Hengitys on tasaista, kädet ovat löysästi auki eikä suu enää liiku. Nyrkkisääntönä, ei lääketieteellisenä testinä: nosta pientä kättä hieman ylöspäin. Jos se putoaa takaisin rentona ja painavana, vauvasi nukkuu yleensä riittävän syvästi.

Näin lasket vauvan sänkyyn

1. 1

   Pue unipussi päälle jo ennen syöttöä.

2. 2

   Irrota imuote imetyksen jälkeen: työnnä pikkusormi varovasti suupieleen. Röyhtäytä pulloruokittu vauva ennen sänkyyn laskemista.

3. 3

   Laske vauvasi hitaasti ja lähellä omaa vartaloasi: ensin pylly ja selkä, viimeisenä pää. Vedä käsi pään alta pois vasta, kun pylly ja selkä ovat alustaa vasten.

4. 4

   Pidä kättäsi vielä hetki rauhallisesti vatsan tai rintakehän päällä ja ota se sitten hitaasti pois.

Jos hän kuitenkin herää, hän ei ehkä vielä ollut valmis. Nosta hänet takaisin syliin, anna hänen nukahtaa rauhassa ja yritä uudelleen. Se ei ole epäonnistuminen vaan vauva-arkea.

Turvallisuus ensin. Jos vauvasi on nukahtanut turvakaukaloon tai sitteriin, laske hänet mahdollisimman pian vaakatasoon selälleen – vaikka hän heräisi siihen.

Entä kapalointi? Kansanterveysviranomaiset eivät suosittele vauvan tiukkaa kapalointia nukkumista varten; turvallinen vaihtoehto on sopivan kokoinen unipussi. Jos käytät jo kapalopussia, käytä sitä vain selinmakuulla, lantio ja jalat väljästi, rinnan kohdalla kahden–kolmen sormen verran tilaa, ei liian lämpimänä eikä mitään painotettua. Heti kun vauvasi yrittää kääntyä (usein noin kahden kuukauden iässä), vaihda unipussiin, jossa kädet ovat vapaina.

Jos vauvasi pyörii, potkii ja avaa silmänsä yhä uudelleen, lyhyt tarkistus kannattaa:

• Nälkä: Etsiviä liikkeitä, nyrkin imemistä? Tarjoa silloin rintaa tai pulloa.

• Liian lämmin: Tunnustele niskaa. Jos se on hikinen, riisu yksi vaatekerros tai vaihda ohuempaan unipussiin. Pelkät viileät kädet eivät tarkoita, että vauvallasi on kylmä.

• Täysi vaippa: Tarkista nopeasti ja vaihda vaippa hämärässä ilman turhaa juttelua.

• Tukkoinen nenä: Tuhiseeko hän ja syö huonosti? Keittosuolatippoja yllä kuvatulla tavalla.

• Ponnistelu punaisin kasvoin: Usein syynä on ähkivän vauvan ulostamisvaikeus.

• Illalla ylivirittynyt: Paljon vieraita, meluisa päivä? Silloin auttavat rauhallinen, pimennetty huone ja kehon läheisyys.

• Sairas: Jos vauvasi tuntuu kuumalta, syö huonommin tai vaikuttaa voimattomalta, mittaa lämpö peräsuolesta – se on vauvoilla tarkin menetelmä; työnnä mittari vain 1–2 cm:n syvyyteen, ei syvemmälle. Jos alle kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla on 38,0 °C tai enemmän: lääkäriin vielä tänään.

Onko kyseessä kehitysharppaus? Moni vanhempi selittää levottomia öitä kehitysharppauksilla, jotka osuvat tietyille viikoille. Tällaiset kalenterit perustuvat hyvin pieneen havainnointitutkimukseen, jossa oli mukana 15 äiti–lapsi-paria; sitä, että ne pätisivät kaikkiin vauvoihin, ei ole osoitettu. Kalenteria hyödyllisempää on katsoa omaa vauvaasi: mikä on muuttunut, syökö hän hyvin, vaikuttaako hän terveeltä?

3–4 kuukauden iässä eli noin 13–17 viikon ikäisenä uni muuttuu aikuismaisemmaksi. Noin kolmen kuukauden iässä vauvasi alkaa vähitellen käydä läpi samoja univaiheita kuin aikuiset, ja moni alkaa ketjuttaa unisyklejä toisiinsa. Noin kolmen kuukauden iästä alkaen vauvasi nytkähtelee myös rauhallisessa unessa – se on merkki siitä, että aivot verkostoituvat edelleen, eikä syy huoleen.

Jotkut vanhemmat kokevat tämän muutoksen yhtäkkiä levottomampina öinä, joita kutsutaan usein ”4 kuukauden unitaantumaksi”. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu yleistä notkahdusta tässä iässä; keskimäärin yhtäjaksoiset unet jopa pitenevät ensimmäisen ja neljännen kuukauden välillä. Jos teillä yöt takkuavat, taustalla on yleensä kypsyminen eikä taantuminen.

Vauva, joka nukkuu pinnasängyssään vieressäsi näin äänekkäästi, ähisee ja nytkähtelee, elää ja kasvaa – ja vie silti sinulta unet. Muutama asia auttaa:

• Jos olet öisin yksin: Aseta pinnasänky niin, että näet tyynyltäsi suoraan sen sisään, ja himmeä yövalo ulottuvillesi – niin voit tarkistaa hengityksen ja huulten värin makuulta. Nuku päivällä silloin, kun vauvasikin nukkuu, ja pyydä, jos mahdollista, joku avuksi muutamaksi tunniksi.

• Jakakaa yöt, jos olette kaksi: vuorossa oleva tuo vauvan imetettäväksi, vaihtaa vaipan, röyhtäyttää ja laskee vauvan takaisin; toinen nukkuu oikeasti. Jos imetät, älä korvaa ensimmäisinä viikkoina yöimetystä pullolla lypsämättä – muuten maidon määrä voi vähentyä.

• Kirjaa ja kuvaa murehtimisen sijaan: kellonaika, kesto ja se, mitä näit, paperille tai muistiinpanoksi sovellukseen, kuten Moonsleep, ja lisäksi video. Niistä vastaanotolla on enemmän hyötyä kuin muistikuvasta kello kolmelta yöllä.

• Keneltä voit kysyä, myös ilman kätilöä: päivällä neuvolasta tai terveysasemalta, myös pienissä asioissa; öisin ja viikonloppuisin Päivystysavusta 116117; hätätilanteessa 112:sta tai lasten päivystyksestä; imetyskysymyksissä imetysohjaajalta tai laktaatiokonsultilta. Jos sinulla on kätilö, kysy myös häneltä.

• Sinua itseäsi varten: Jos kaikki käy öisin liian raskaaksi, tavoitat kriisipuhelimen ympäri vuorokauden ja maksutta, arkipäivisin päivällä myös vanhemmille tarkoitetun tukipuhelimen.

• Kun olet äärirajoillasi: Laske vauvasi turvallisesti selälleen hänen sänkyynsä, poistu hetkeksi huoneesta, hengitä syvään ja soita jollekulle. Älä koskaan ravista vauvaasi – jo muutama sekunti voi aiheuttaa vakavia aivovammoja.

• Jos pelko ei hellitä ja sinun täytyy jatkuvasti tarkistaa terveenkin vauvan hengitys, puhu siitä gynekologisi, omalääkärisi tai neuvolan kanssa. Synnytyksen jälkeinen ahdistus ja masennus ovat hoidettavissa.

Ja kun makaat yöllä hereillä ja kuuntelet vauvaasi, muista: tällä nytkähtelyllä ja ähinällä on tehtävä. Vauvasi kasvaa, oppii ja järjestää itseään, myös unessa. Sinun ei tarvitse puuttua joka minuutti. Riittää, että olet paikalla, kun hän todella tarvitsee sinua.