Vauva itkee unissaan: mistä on kyse?

Jos vauva itkee unissaan, hän ei usein ole edes kunnolla hereillä. Vauvat nukkuvat lyhyemmissä jaksoissa kuin aikuiset. Vauvan unijakso kestää noin 50 minuuttia, aikuisen noin 90. Jokaisessa jaksossa vuorottelevat kevyt, vilkkaampi uni ja syvä, rauhallinen uni. Siirtymässä seuraavaan unijaksoon vauva käy hetken pinnassa: venyttelee, huokailee, inisee – tai parahtaa lyhyesti. Usein hän lipuu siitä itse takaisin uneen heräämättä oikeasti lainkaan.

Se, että vauva inisee, itkeskelee tai joskus ähisee kevyessä unessa, on täysin normaalia. Eri asia on se, jos vauva ähisee jokaisella uloshengityksellä ja hengittää samalla nopeasti tai työläästi: se on varoitusmerkki (lisää alempana). Lastenlääkärijärjestöt korostavat, että vauvat ja taaperot heräilevät öisin säännöllisesti, usein monta kertaa ja tavallisimmin univaiheiden vaihtuessa – osa noin 5 vuoden ikään asti. Se ei ole sairaalloista. Eikä jokainen herääminen tarkoita nälkää. Joskus kyse on vain nopeasta tarkistuksesta: onko kaikki yhä niin kuin nukahtaessa?

Noin 3–4 kuukauden iässä vauvat alkavat oppia yhdistämään unisyklejä toisiinsa ilman, että ne heräävät välissä. Se ei kuitenkaan onnistu joka yö, ja moni lapsi herää ainakin kerran yössä vielä ensimmäisen syntymäpäivän jälkeenkin. Suuressa useita tutkimuksia koonneessa analyysissa kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana yöheräämisiä oli keskimäärin vajaat kaksi, loppuvuoden aikana noin yksi – mutta lasten välillä oli suuria eroja.

Miksi vauvat nykivät, ähkivät ja tuhisevat unissaan, kerromme artikkelissamme aktiivisesta unesta. Tässä keskitymme itkuun: milloin se kuuluu asiaan, mitä sen taustalla voi olla ja milloin lapsesi todella tarvitsee sinua.

Muutaman viikon jälkeen vauvan itku ei enää kuulosta aina samalta, ja opit vähitellen kuulemaan erot. Tämä tuntuma ei korvaa diagnoosia, mutta se auttaa sinua tekemään yöllä nopeammin päätöksiä. Tyypillisiä kuvioita ovat nämä:

• Lyhyt ininä tai itkähdys silmät kiinni, joka vaimenee muutaman henkäyksen jälkeen: vauvasi on todennäköisesti puoliunessa kahden unisyklin välissä.

• Itku, joka voimistuu vähitellen, kun vauva on ensin levoton, imee nyrkkiään tai kääntelee päätään etsivästi: se viittaa nälkään.

• Narina ja itku pitkän, tapahtumarikkaan päivän jälkeen, usein jo nukkumaan mennessä: vauva voi olla yliväsynyt.

• Äkillinen, korkea huuto, joka kuulostaa aivan erilaiselta kuin tavallisesti, tai vauva, joka huutaa koskettaessa: se voi viitata kipuun. Silloin tarkistat tilanteen heti.

• Taapero, joka huutaa silmät auki, huitoo ympärilleen eikä näytä tunnistavan sinua: se sopii yökauhuun.

• Taapero, joka herää itkien, takertuu sinuun ja rauhoittuu lohdutuksesta: kyse voi olla pahasta unesta.

Yhtä tärkeää kuin kuunteleminen on katsominen. Jos silmät ovat kiinni, vauva hengittää rauhallisesti ja ihonväri on normaali, sinulla on aikaa. Jos itku taas kuulostaa poikkeuksellisen heikolta ja surkealta, vauva vaikuttaa veltolta tai iho tai huulet muuttavat väriä, älä jää odottamaan.

Yöllisessä itkussa tuntuu joskus siltä, että kaksi hyvää neuvoa on ristiriidassa keskenään. Lastenlääketieteen asiantuntijoiden mukaan jokaiseen yöheräämiseen ei tarvitse puuttua heti, eikä lasta tarvitse saman tien nostaa sängystä. Samaan aikaan terveysviranomaiset neuvovat selvästi, ettei vauvaa pidä jättää itkemään yksin. Syy on tämä: pieni vauva ei vielä pysty rauhoittamaan itseään voimakkaasta kiihtymyksestä ilman apua – siihen se tarvitsee sinua. Molemmat neuvot sopivat yhteen, kun etenet pienin askelin:

1. 1

   Jää hetkeksi paikoillesi ja kuuntele. Jos ininä vaimenee, vauvasi on todennäköisesti vain siirtymässä seuraavaan unisykliin.

2. 2

   Katso ilman, että sytytät kirkasta valoa. Silmät kiinni, rauhallinen hengitys, normaali ihonväri: voit vielä hetken odottaa. Poikkeava hengitys, kalpea tai sinertävä iho, veltto vauva: toimi heti.

3. 3

   Jos itku voimistuu tai muuttuu vaativammaksi, mene vauvan luo. Pidä valaistus himmeänä, puhu hiljaa, laita käsi vatsan tai rinnan päälle ja hyräile tuttua laulua. Jos vauva käyttää tuttia, voit tarjota sitä – imetetyille vauvoille vasta, kun imetys sujuu hyvin, eikä koskaan aterian sijaan, jos vauva vaikuttaa nälkäiseltä. Älä koskaan kasta tuttia hunajaan tai sokeriin, eikä sänkyyn kuulu tuttinauhaa. Jos tutti putoaa unen aikana suusta, sitä ei tarvitse laittaa takaisin. Näin moni vauva löytää takaisin uneen heräämättä kunnolla.

4. 4

   Tarkista perusasiat. Milloin vauva söi tai joi viimeksi? Onko vaippa hyvin täynnä tai peppu ärtynyt? Tuntuuko niska hikiseltä? Onko nenä tukossa? Onko käsi tai jalka jäänyt pinnasängyn pinnojen väliin?

5. 5

   Nosta vauva syliin, jos se ei rauhoitu. Kanna sitä, keinuta lempeästi, tarjoa rintaa tai pulloa, jos nälkä on mahdollinen syy. Lohduttaminen ei pilaa lasta.

6. 6

   Katso tarkemmin, jos mikään ei auta. Mittaa kuume, riisu sukat ja potkupuku ja tarkista varpaat, sormet ja vaippa-alue. Jos vauva itkee kaikesta huolimatta pitkään eikä rauhoitu, hae lääkärin arviota.

Se, kuinka pitkä on ”hetki”, riippuu iästä. Vastasyntyneellä nälkä on yleisin itkun syy, eikä nälkää pidä vain odottaa ohi. Isomman vauvan kohdalla voit kuunnella pidempään: noin kuuden kuukauden iästä alkaen on amerikkalaisen lastenlääkärijärjestön arvion mukaan normaalia, että vauva herää yöllä ja nukahtaa itse uudelleen – silloin huoneeseen ei tarvitse rynnätä heti. Mitään tiettyä minuuttimäärää ei ole. Suunnan näyttää itse itku: jos se vaimenee, odota. Jos se voimistuu, mene luo.

Ensimmäisten kolmen elinkuukauden aikana nälkä on yleisin syy vauvan itkuun – myös yöllä. Vauva tarvitsee ravintoa ympäri vuorokauden: rintaruokitut vastasyntyneet syövät ensimmäisinä viikkoina tavallisesti 8–12 kertaa vuorokaudessa, pulloruokitut 6–10 kertaa. Noin kuuden kuukauden ikään asti vähintään yksi yöateria kuuluu tavalliseen kuvaan.

Nälkä ilmoittaa itsestään yleensä jo ennen kuin varsinainen itku alkaa. Kiinnitä huomiota hiljaisiin ensimerkkeihin: vauva alkaa liikehtiä, vie nyrkkiä suuhun, ääntelee hiljaa, kääntelee päätään puolelta toiselle ja avaa suutaan etsivästi. Jos tarjoat rintaa tai pulloa jo nyt, se sujuu helpommin, sillä täydestä kurkusta itkevää vauvaa on vaikeampi ruokkia.

Joskus vauva haluaa muutaman päivän ajan syödä selvästi tavallista useammin, myös öisin. Tällaiset tihentymisjaksot kestävät yleensä kaksi tai kolme päivää, harvoin yli viikon. Niille ei ole mitään kiinteää aikataulua, vaikka ”kasvupyrähdyskalenterit” muuta väittäisivät. Imetyksessä maidon määrä mukautuu yleensä itsestään tiheämpään kysyntään.

Iän myötä tilanne muuttuu. Noin puolen vuoden iästä alkaen moni hyvin kasvava vauva pärjää yöllä pidempiä jaksoja ilman ateriaa. Monet silti juovat yöllä edelleen, ja sekin on normaalia. Noin kymmenen kuukauden iässä yöheräämisen taustalla ei useimmiten enää ole nälkä. Jos nälkä on epätodennäköinen, lastenlääketieteen asiantuntijat suosittelevat, ettei lasta yöllä houkutella juomaan tai syömään. Silloin enemmän auttavat äänesi, kätesi ja teille tutut rutiinit.

Moni vanhempi toivoo, että todella väsynyt vauva nukkuisi sitä paremmin. Useimmiten käy päinvastoin: levottomien öiden taustalla on fyysisten syiden lisäksi usein myös arjen rytmejä, jotka eivät vielä oikein toimi – esimerkiksi liian täysi tai liian pitkä ilta. Ylivirittynyt, yliväsynyt lapsi voi silloin vastustaa unta, vaikka silmät jo lupsuvat.

Ensimmäiset väsymyksen merkit ovat hiljaisia: haukottelu, silmien hierominen, tyhjä katse, sormien imeminen, äkillinen tarrautuminen. Jos ne menevät ohi huomaamatta, seuraa usein äänekkäämpi vaihe: narinaa, itkua, taaperoilla myös kiukkukohtauksia tai viimeinen energiapuuska, aivan kuin väsymystä ei olisi lainkaan.

Näin ehkäiset sitä: laita vauva nukkumaan heti, kun ensimmäiset merkit tulevat, älä vasta sitten kun se jo itkee. Jos päiväunet jäävät väliin, aikaista iltanukkumaanmenoa mieluummin kuin siirrät sitä myöhemmäksi. Jos lapsesi taas makaa sängyssä säännöllisesti yli 30 minuuttia hereillä ennen nukahtamista, se ei ehkä ollut vielä tarpeeksi väsynyt – tavallista on enintään noin 20 minuuttia.

Seuraavat suuntaa antavat arvot kertovat, kuinka kauan vauva yleensä jaksaa olla kerralla hereillä. Noin 2 kuukauden iässä aika on noin 1–1,5 tuntia, noin 9 kuukauden iässä noin 2,5–3,5 tuntia. Nämä eivät ole sääntöjä: osa lapsista tarvitsee unta aiemmin, osa jaksaa pidempään. Katso ensin lastasi ja vasta sitten kelloa.

Kun pieni vauva itkee illalla lohduttomasti, vetää jalkojaan koukkuun ja piereskelee samalla, moni vanhempi ajattelee heti vatsavaivoja. Asiantuntijat ovat varovaisempia: vain noin 5 prosentilla paljon itkevistä vauvoista on oikeasti jokin vatsaan tai suolistoon liittyvä ongelma. Ja terveessä suolistossa liikkuva ilma ei yleensä satu.

Lisäksi vauvat itkevät ensimmäisinä viikkoina keskimäärin yhä enemmän. Noin kuudennen elinviikon kohdalla itku saavuttaa huippunsa, noin 2,5 tuntia päivässä, ja vähenee sen jälkeen. Viikkoon 16 mennessä sitä on keskimäärin enää noin tunti. Erityisen paljon moni vauva itkee myöhään iltapäivällä ja illalla. Jos muuten terve vauva itkee hyvin paljon viikkojen ajan, puhutaan runsasitkuisuudesta, jota aiemmin kutsuttiin usein kolmen kuukauden koliikiksi. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Useimmiten tilanne helpottaa selvästi 3–4 kuukauden iässä, joskus vasta kuuden kuukauden kohdalla. Alempaa voit lukea, mistä saat apua tässä vaiheessa.

Yleistä on myös pulauttelu syömisen jälkeen. Ruokatorven alaosan sulkijalihas on vauvoilla vielä heikko, joten maitoa pääsee helposti virtaamaan takaisin ylös. Yleensä se alkaa ensimmäisten kahdeksan elinviikon aikana ja loppuu suurelta osin ensimmäiseen syntymäpäivään mennessä. Tästä voi olla apua:

• Pidä vauvaa mahdollisimman pitkään pystyasennossa syömisen aikana ja sen jälkeen.

• Röyhtäytä välillä, älä vasta aterian lopussa.

• Jos epäilet vatsavaivaa, aseta vauva hereillä ollessaan vatsalleen polviesi päälle ja silitä hellästi selkää. Myös sylissä kantaminen, lempeä keinuttelu tai lämmin kylpy rauhoittavat monia vauvoja. Kylpyveden pitää olla vain kädenlämpöistä, tarkistettuna kyynärpäällä tai lämpömittarilla, eikä vauvaa saa jättää kylpyyn hetkeksikään yksin.

• Nukkumaan vauva laitetaan silti selälleen tasaiselle alustalle – myös refluksin tai nuhan kanssa. Sängyn päätyä ei pidä kohottaa eikä alle laittaa kiilatyynyä.

Brittiläisen terveyspalvelun mukaan tipoilla tai kasvirohdosvalmisteilla ei ole osoitettua hyötyä koliikkiin. Älä vaihda maitovalmistetta omin päin äläkä jätä imettäessäsi ruoka-aineita pois ilman keskustelua lapsen terveydenhuollossa. Hakeudu viipymättä lääkäriin, jos vauva oksentaa verta, oksentaa suihkumaisesti (etenkin jokaisen aterian jälkeen ensimmäisten 2 elinkuukauden aikana), paino ei nouse hyvin tai vauva ei levottomuudeltaan lakkaa lainkaan itkemästä. Vihreä tai keltaisenvihreä (sappinen) oksennus on vauvalla hätätilanne: lähde heti lasten päivystykseen.

Harva asia saa yhtä usein syyn huonoihin öihin kuin hampaat. Useimmille vauvoille ensimmäinen hammas puhkeaa noin kuuden kuukauden iässä, joillekin jo ennen neljää kuukautta, toisille vasta ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. Useimmiten kaikki maitohampaat ovat paikallaan 2–3 vuoden iässä.

Kun hammas puhkeaa, ikenet voivat punoittaa ja olla arat. Monet vauvat kuolaavat enemmän, pureskelevat kaikkea, posket punoittavat, korvia hierotaan, kiukutellaan ja nukutaan levottomammin. Lämpö voi nousta hieman, mutta pysyy alle 38 °C:ssa. Kuume, ripuli tai selvästi sairaalta vaikuttava vauva eivät selity hampaiden tulolla. Suuri amerikkalainen lastensairaala korostaa lisäksi, että hampaiden puhkeaminen voi tehdä osasta vauvoja kitiseviä, mutta se ei yleensä aiheuta varsinaista itkua.

Näin voit auttaa vauvaasi:

• Purulelu jääkaapista, ei koskaan pakastimesta, sillä jäätyneenä se voi vahingoittaa ikeniä. Älä koskaan sido sitä kaulaan.

• Hiero ikeniä hellästi puhtaalla sormella.

• Jos vauva syö jo kiinteitä, pala viilennettyä pehmeää hedelmää, kuten melonia, voi tuntua hyvältä – tietenkin vain, kun olet vieressä.

• Ei meripihka- tai purukoruja: niihin liittyy tukehtumis- ja kuristumisvaara.

• Puuttavia hammasgeelejä vain, jos olet saanut siihen ohjeen. Niiden avusta on vain niukasti näyttöä. Bentsokaiinia sisältäviä geelejä ei suositella vauvoille, ja myös muita puudutteita, kuten lidokaiinia, sisältäviä geelejä käytetään vain vastaanotolta tai apteekista saadun ohjeen mukaan. Homeopaattisille hampaidentulovalmisteille ei ole näyttöä tehosta. Kipulääkkeitä vain neuvolan, lääkärin tai apteekin ohjeen mukaan ja täsmälleen painon mukaan annosteltuna.

Jos vauva itkee purulelusta ja lohdutuksesta huolimatta pitkään eikä rauhoitu, sillä on kuumetta tai mukaan tulee muita sairauden merkkejä, etsi muuta syytä. Usein kyse on alkavasta infektiosta.

Jos noin kolmen kuukauden ikäinen tai vanhempi vauva alkaa itkeä yhtäkkiä uudella ja oudolla tavalla, yleisin fyysinen syy on alkava sairaus. Käy läpi nämä kohdat:

• Korvakipu: välikorvatulehdus tulee usein flunssan aikana tai muutama päivä sen jälkeen. Tyypillisiä ovat pistävä, jyskyttävä kipu etenkin yöllä, levoton uni, itkuisuus, usein kuume, ja joskus vauva ei halua juoda. Monet koskettelevat korvaa toistuvasti – niin tekevät tosin myös hampaiden puhkeamisesta kärsivät vauvat. Jos epäilet alle vuoden ikäisellä vauvalla korvatulehdusta, vie se lääkärin arvioon.

• Tukkoinen nenä: rinta- tai pulloruokinnassa vauva tarvitsee vapaan nenän. Keittosuolaa sisältävät nenätipat voivat auttaa; alle vuoden ikäiselle vauvalle yksi tippa kumpaankin sieraimeen ennen syömistä voi riittää. Lisää aiheesta kerromme yskää käsittelevässä yöartikkelissamme.

• Kuume: Jos vauva tuntuu kuumalta tai itkee eri tavalla kuin tavallisesti, mittaa lämpö – vauvoilla tarkimmin peräsuolesta. Alle 3 kuukauden iässä 38,0 °C tai enemmän on aina syy kiireelliseen lääkärin arvioon, yöllä mieluiten suoraan lasten päivystykseen, koska tässä iässä vakava infektio on suljettava huolellisesti pois. Tässä iässä myös poikkeavan matala lämpö, alle 36,5 °C, on varoitusmerkki.

• Vaippaihottuma: ärtynyt vaippa-alue sattuu ja voi herättää vauvan yöllä. Silloin vaippa vaihdetaan myös yöllä, himmeässä valossa ja ilman isoa hässäkkää.

• Liian kuuma tai liian kylmä: makuuhuoneessa ihanteellinen lämpötila on noin 16–18 °C. Tunnustele niskaa: lämmin mutta ei hikinen on juuri sopiva.

• Hius varpaan tai sormen ympärillä: harvinainen mutta tärkeä. Yksittäinen hius tai lanka voi kiertyä niin tiukasti varpaan, sormen tai peniksen ympärille, että se kuristaa sitä. Kohta turpoaa, muuttuu punaiseksi tai sinertäväksi, ja usein näkyy ohut painauma. Se voi sattua paljon ja on syy hakea heti lääkärin apua.

Kannattaa tuntea myös yksi harvinainen mutta vakava syy: suolen sisään työntyminen eli invaginaatio. Siinä yksi suolen osa työntyy seuraavan osan sisään. Sitä esiintyy yleisimmin 5–9 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Tyypillisiä ovat äkilliset, voimakkaat kipukohtaukset: vauva huutaa kovaa ja vetää polvet vatsaan, välillä se vaikuttaa hetken lähes normaalilta, ja sitten kaikki alkaa alusta. Mukana voi olla kelta-vihreää oksennusta sekä verta ja limaa ulosteessa. Tämä on hätätilanne: soita 112 tai lähde heti lastensairaalaan, vaikka ulosteessa ei vielä näkyisi verta.

Ensimmäisen elinvuoden jälkipuoliskolla vauva tekee suuren oivalluksen: sinä olet olemassa silloinkin, kun se ei näe sinua – ja voit myös lähteä pois. Noin kahdeksan kuukauden iässä monilla lapsilla alkaa eroahdistus ja vierastaminen. Voimakkaimmillaan ne ovat yleensä 10–18 kuukauden iässä, ja noin toiseen syntymäpäivään mennessä ne helpottavat. Kyse ei ole taantumasta, vaan merkistä siitä, että välillenne on syntynyt hyvä kiintymyssuhde.

Yöllä tämä voi näkyä niin, että lapsi herää useita kertoja ja huutaa sinua hätääntyneenä, usein yhtä tiettyä vanhempaa. Noin yhdeksän kuukauden iässä moni vauva heräilee muutenkin tavallista useammin: italialaisessa tutkimuksessa useammalla kuin joka neljännellä tämänikäisellä vauvalla oli yössä yli kaksi heräämisjaksoa. Myös uudet taidot, kuten ryömiminen, konttaaminen ja ylös nouseminen, osuvat tähän vaiheeseen ja voivat liittyä levottomampiin öihin. Lisää aiheesta voit lukea unitaantumia käsittelevästä artikkelistamme.

Mikä auttaa tässä vaiheessa:

• Lohduta lyhyesti ja johdonmukaisesti. Mene lapsen luo, puhu rauhallisesti ja laske käsi sen selälle. Usein jo tieto siitä, että olet paikalla, riittää.

• Harjoitelkaa päivällä. Pienet kurkistusleikit, joissa katoat hetkeksi kankaan taakse ja tulet takaisin, näyttävät lapselle: pois menevä tulee myös takaisin.

• Älä piilota hyvästejä. Sano ystävällisesti ja asiallisesti, että lähdet ja palaat pian, sen sijaan että hiipisit pois salaa.

• Tutut rutiinit. Samanlainen iltarutiini tuo turvaa, etenkin silloin kun päivässä tapahtuu paljon uutta, kuten varhaiskasvatuksen aloitus.

• Turvalelu taaperolle. Ensimmäisen elinvuoden aikana sänky pidetään tyhjänä pehmoleluista. Sen jälkeen pieni pehmolelu voi auttaa nukahtamaan uudelleen.

Moni vanhempi pohtii, voiko jo vauva nähdä painajaisia. Rehellinen vastaus on: sitä ei tiedetä tarkasti, koska vauva ei osaa kertoa kokemuksistaan. Pahaa unta ei voi täysin sulkea pois toisesta vuosipuoliskosta alkaen. Varsinaisesti painajaiset kuitenkin yleistyvät vasta myöhemmin: amerikkalaisen lastenlääkärijärjestön mukaan niitä esiintyy tavallisimmin noin 3–12 vuoden iässä. Itkevän vauvan kohdalla nälkä, väsymys, läheisyyden tarve tai huono olo ovat siis paljon todennäköisempiä.

Taaperoilla mukaan tulee jotain, mikä säikäyttää vanhemmat usein todella pahasti: yökauhu, jota kutsutaan myös nimellä pavor nocturnus. Kanadalaisessa pitkittäistutkimuksessa, jossa seurattiin lähes 2 000 lasta, yökauhu oli yleisimmillään 1,5 vuoden iässä, ja hieman yli kolmanneksella lapsista oli tässä iässä tällaisia kohtauksia. Muut lähteet painottavat ikähaarukkaa 3–8 vuotta. Pienillä lapsilla yökauhu on lähes aina vaaraton ja menee itsestään ohi.

Yökauhussa lapsi ei oikeasti herää. Se ponnahtaa syvästä unesta, tavallisesti 1–2 tuntia nukahtamisen jälkeen, usein jo ennen kuin itse olet edes mennyt nukkumaan. Se huutaa, näyttää paniikinomaiselta, saattaa huitoa ympärilleen, hikoilee, pitää silmiä auki eikä näytä tunnistavan sinua. Useimmiten kaikki on ohi 5–15 minuutissa. Lapsi jatkaa unta eikä muista aamulla mitään.

Painajainen sen sijaan herättää lapsen oikeasti, yleensä yön jälkipuoliskolla, usein aamuyöstä. Lapsi itkee, hakee läheisyyttäsi ja rauhoittuu lohdutuksesta. Heti kun hän osaa puhua, hän usein kertoo sinulle myös, mitä näki unta.

Yökauhussa tärkeintä on pysyä mahdollisimman rauhallisena, vaikka se olisi vaikeaa. Älä herätä lasta, sillä syvästä unesta repäisty lapsi on sekava ja usein vielä levottomampi. Pysy lähellä, puhu hiljaa ja rauhallisesti ja huolehdi, ettei se kolhi itseään tai putoa sängystä. Kiinni sitä tarvitsee pitää vain, jos se muuten voisi satuttaa itseään. Tavallinen lohduttaminen ei oikein onnistu, koska lapsi ei havaitse sinua. Se ei johdu sinusta.

Ennaltaehkäisyyn lastenlääkärit suosittelevat riittävästi unta, säännöllisiä nukkumaanmenoaikoja ja rauhallista iltaa tutun rutiinin kanssa. Maailman terveysjärjestö ei suosittele ruutuaikaa alle 2-vuotiaille lainkaan, ei edes päivällä. Jos yökauhukohtaus tulee aina samaan aikaan, brittiläinen terveyspalvelu neuvoo kokeilemaan tätä: herätä lapsi hellästi noin 15 minuuttia ennen tavallista ajankohtaa joka yö 2 viikon ajan. Se voi ehkäistä uusia kohtauksia.

Painajaisen jälkeen lapsi tarvitsee juuri sitä, mitä vaistosi sinulle sanoo: sinua. Ota se syliin, sano että se on turvassa, ja pysy lähellä, kunnes se rauhoittuu. Jos lapsi haluaa, se saa kertoa unestaan. Pieni yövalo voi auttaa, jos pimeä pelottaa.

Ota asia puheeksi lapsen terveydenhuollossa, jos yökauhua esiintyy hyvin usein, se jatkuu pitkään tai et ole varma, onko kyse todella siitä. Lyhyt puhelimella kuvattu video voi auttaa arvioinnissa. Jos kohtaus näyttää enemmän kouristuskohtaukselta, esimerkiksi jos keho jäykistyy, tulee rytmisiä nykäyksiä tai huulet muuttuvat sinertäviksi, soita 112.

Jotkut vauvat itkevät niin paljon, että vanhemmat joutuvat äärirajoilleen, useimmiten ensimmäisten 3–6 elinkuukauden aikana ja etenkin myöhään iltapäivällä sekä illalla. Tällöin ammattilaiset puhuvat liiallisesta itkusta. Sillä tarkoitetaan vauvaa, jota on vaikea rauhoittaa ja joka itkee yli 3 tuntia päivässä – useampana kuin 3 päivänä viikossa vähintään 3 viikon ajan. Se ei kerro mitään sinusta äitinä tai isänä. Eikä sinun tarvitse selvitä siitä yksin.

Näistä paikoista saat apua:

• Lääkärin arvio tai neuvola: siellä selvitetään, onko itkun taustalla sairaus. Vastaanottoaikojen ulkopuolella tavoitat Päivystysavun ympäri vuorokauden ja maksutta numerosta 116117.

• Vauvaperheille erikoistuneet neuvontapalvelut: apua perheille, joissa on enintään 3-vuotiaita lapsia, myös uni- ja syömispulmiin. Niissä työskentelee esimerkiksi lääkäreitä, psykologeja, kätilöitä ja fysioterapeutteja yhdessä. Useimmat palvelut ovat maksuttomia. Tietoa saat lapsen terveydenhuollosta, lastensairaaloista ja perheneuvonnasta.

• Varhainen tuki: monilla alueilla on vauva-arjen tueksi tarkoitettuja palveluja, esimerkiksi perhetyötä. Niihin pääsee neuvolan tai oman alueesi perhepalvelujen kautta.

• MLL:n Vanhempainpuhelin: numerossa 0800 92277 joku kuuntelee sinua, maksutta ja anonyymisti.

Itku- ja unipäiväkirjasta on hyötyä jokaisessa keskustelussa. Lastenlääketieteen asiantuntijat suosittelevat, että unihuolien aikana kirjaat noin kolmen viikon ajan ylös, milloin lapsesi nukkui, kuinka monta kertaa se heräsi, milloin se oli levoton ja milloin se joi tai söi. Sänkyyn viereen jätetty lappukin riittää. Helpommin se käy sovelluksessa, kuten Moonsleepissa: kirjaat unet, ateriat, lämpötilan ja lääkkeet napauttamalla, ja muistiinpanoihin voit merkitä, milloin vauva itki ja mikä auttoi. Näin esiin tulee kaavoja, jotka väsyneinä öinä muuten jäävät huomaamatta.

Jos kaikki alkaa tuntua liialta: Laita vauva turvalliseen paikkaan, mieluiten selälleen omaan sänkyynsä. Käy hetkeksi viereiseen huoneeseen, avaa ikkuna ja hengitä syvään. Käy välillä katsomassa vauvaa ja pyydä tukea: soita jollekin luotettavalle läheiselle tai vanhempien auttavaan puhelimeen. Itkevän vauvan jättäminen hetkeksi turvallisesti omaan sänkyyn on täysin hyväksyttävää. Vauvaa ei saa koskaan ravistaa, ei edes hetkeksi: jo muutaman sekunnin hallinnan menetys voi aiheuttaa hänen aivoihinsa vakavan ja pysyvän vamman. Jos niin on käynyt tai epäilet jonkun ravistaneen vauvaa, vie hänet heti lasten päivystykseen tai soita 112. Kerro tästä vaarasta myös kaikille, jotka hoitavat vauvaasi.

Tunnet vauvasi paremmin kuin kukaan muu. Hae lääkärin arviota heti, kun sen itku tuntuu sinusta vieraalta tai se vaikuttaa muuten aivan erilaiselta kuin tavallisesti. Yksi ylimääräinen yhteydenotto on parempi kuin yksi liian vähäinen.

Soita heti 112, jos vauvasi …

• hengittää raskaasti tai hyvin nopeasti, ähisee jokaisella uloshengityksellä tai iho vetäytyy kylkiluiden välistä tai rintalastan alta sisään,

• hengityksessä on taukoja ja vauva muuttuu niiden aikana sinertäväksi, kalpeaksi tai veltoksi,

• on kalpea, sinertävä, harmaa tai laikukas iho, huulet tai kieli,

• on veltto tai poissaoleva tai herää vain hyvin huonosti,

• saa kouristuskohtauksen,

• sille tulee ihottuma, joka ei vaalene painettaessa,

• saa voimakkaita, toistuvia kipukohtauksia, joissa se vetää jalkoja koukkuun – erityisesti jos mukana on kelta-vihreää oksennusta tai verta ulosteessa.

Lähde heti lasten päivystykseen – jos et pääse sinne nopeasti, soita 112 – jos vauva …

• on alle kolmen kuukauden ikäinen ja sillä on 38,0 °C tai enemmän kuumetta tai lämpö on alle 36,5 °C,

• oksentaa vihreää tai keltaisenvihreää (sappista) oksennusta,

• itkee tai vaikuttaa kivuliaalta ja nivusissa tai kivespussissa on turvotusta,

• varvas, sormi tai penis on puristuksissa, turvonnut tai väriltään muuttunut,

• taapero on voinut niellä nappipariston.

Hakeudu viipymättä lääkärin arvioon – yöllä Päivystysavun 116117 kautta – jos vauvasi …

• itkee yhtäjaksoisesti yli kaksi tuntia eikä rauhoitu millään,

• itkee poikkeuksellisen korkealla äänellä tai huomattavan heikosti, huutaa koskettaessa tai vaikuttaa sinusta hyvin muuttuneelta,

• fontanelli on pullottava tai painunut kuopalle (päälaen pehmeä kohta),

• kieltäytyy juomasta tai märkiä vaippoja tulee selvästi tavallista vähemmän – älä odota siihen asti, että märkiä vaippoja ei ole tullut 12 tuntiin,

• oksentaa verta tai oksentaa suihkumaisesti.

Taustaksi: alle noin 10 sekunnin mittaiset hengitystauot kuuluvat vastasyntyneillä normaaliin, hieman epäsäännölliseen hengitykseen, samoin yksittäinen ähinä ponnistellessa. Jos tauot kestävät pidempään, näytä vauva lääkärille.

Jos vauva itkee uudella ja oudolla tavalla, mutta rauhoittuu ja vaikuttaa muuten terveeltä, yleensä riittää, että soitat seuraavana päivänä lapsen terveydenhuoltoon.

Yöllinen itku kuluttaa, etenkin jos sitä kestää viikkoja. Jos teitä on kaksi, jakakaa yöt: se, jolla on vuoro, kuuntelee ja menee vauvan luo, toinen saa oikeasti nukkua – vaikka korvatulppien kanssa viereisessä huoneessa. Jos olet yksin, ota apu vastaan, kun sitä tarjotaan, ja pyydä sitä konkreettisesti – esimerkiksi tunnin vaunulenkkiä iltapäivällä, jonka aikana voit nukkua.

Ja muista: se, että vauvasi itkee yöllä, ei ole todistus sinusta vanhempana. Hän on pieni ihminen, joka vasta opettelee pärjäämään nälän, väsymyksen, läheisyyden tarpeen ja kaikkien uusien vaikutelmien kanssa. Sinun ei tarvitse osata tulkita jokaista itkua heti. Jokaisen yön myötä opit tuntemaan lastasi vähän paremmin – ja hän oppii tuntemaan sinua.