Nukkuuko vastasyntynyt liikaa?

Ensimmäisten neljän elinviikon aikana vastasyntyneet nukkuvat tavallisesti 14–18 tuntia vuorokaudessa, toisena elinkuukautena 14–17 tuntia. Se on yli puolet päivästä, joillakin vauvoilla jopa kolme neljäsosaa. Mitään tarkkaa tuntimäärää, jonka jälkeen uni olisi ”liikaa”, ei ole. Vaihteluväli on näin laaja, koska vauvat ovat erilaisia: toiset nukkuvat paljon, toiset vähän, ja molemmat voivat olla täysin terveitä. Yhden luonnollisen rajan asettaa kuitenkin nälkä: ensimmäisinä viikkoina kahdeksan tai useampi ruokailu päivässä vie aikaa, eikä vauva, joka nukkuu lähes ympäri vuorokauden, yleensä pääse siihen määrään.

Tämä uni ei tule yhtenä pitkänä jaksona. Vastasyntyneet nukkuvat noin 30 minuutin – 3 tunnin pätkissä ympäri vuorokauden ja heräävät muutaman tunnin välein syömään. Päivän ja yön eroa ne eivät vielä tunne. Selkeä uni-valverytmi kehittyy useimmiten vasta toisen elinkuukauden jälkeen. Siihen asti vauvasi uni kulkee ennen kaikkea yhden tahdin mukaan: seuraavan nälän.

Lisäksi hereilläoloajat ovat aluksi hyvin lyhyitä. Ensimmäisinä päivinä vauva jaksaa olla hereillä vain noin 35–75 minuuttia kerrallaan, noin 8 viikon iässä yleensä 60–90 minuuttia. Tuohon lyhyeen aikaan pitää mahtua paljon.

Esimerkki arjesta: Vauvasi on kahden viikon ikäinen ja herää syömään. Imetys kestää puoli tuntia, sitten vaihdat vaipan, vauva röyhtäisee ja puet sille puhtaan bodyn. Kolmen vartin kuluttua se jo haukottelee uudestaan. Oikeasti hereillä ja tarkkaavaisena se oli tästä ajasta ehkä kymmenen minuuttia. Näin päivä etenee, ja illalla tuntuu siltä, että vauva on vain nukkunut. Juuri tällaista tämän ikäisen vauvan kuuluukin olla.

Myös uni itsessään on vastasyntyneillä usein vilkasta. Noin puolet uniajasta kuluu kevyessä, aktiivisessa unessa: silmät liikkuvat luomien alla, kädet ja jalat nykivät, suu työskentelee ja hengitys nopeutuu välillä. Tämä on sinulle hyödyllistä tietää, koska tästä vaiheesta vauva on helpointa herättää. Siitä lisää alempana.

Sitä, nukkuuko vauva liikaa, ei kerro kello. Vauva, joka nukkuu 18 tuntia mutta juo hyvin, kastelee vaippoja ja kasvaa, on vain runsasuninen. Vauva, joka nukkuu vain 15 tuntia mutta juo tuskin lainkaan, tarvitsee sen sijaan huomiotasi. Nämä viisi kysymystä auttavat erottamaan tilanteet toisistaan:

1. 1

   Saako se tarpeeksi ruokailuja? Ensimmäinen elinpäivä on poikkeus: ensimmäisen syötön jälkeen moni vauva nukkuu muutaman tunnin syvästi ja syö sinä päivänä kokonaisuutena harvemmin, usein vain 5–6 kertaa. Toisesta päivästä alkaen useimmat vauvat syövät vähintään 8 kertaa 24 tunnissa, usein 10–12 kertaa. Rintaruokitut vauvat syövät ensimmäisen kuukauden aikana yleensä 1,5–3 tunnin välein, pulloruokitut useimmiten 2–4 tunnin välein. Toisena kuukautena ruokailukertoja on monilla vauvoilla hieman vähemmän, usein 6–9 päivässä, mutta moni rintaruokittu vauva syö edelleen 8 kertaa tai useammin. Aiempaakin vähäisempi ruokailumäärä on ok vain, jos vaipat ja painonnousu ovat kunnossa.

2. 2

   Juoko se oikeasti vai vain lutkuttaako? Imettäessä tunnistat varsinaisen juomisen rytmistä: alun muutaman nopean imun jälkeen imu muuttuu hitaaksi ja tasaiseksi. Suu aukeaa isosti, tulee pieni tauko, suu sulkeutuu, ja kuulet tai näet nielaisun. Lopussa vauva irrottaa useimmiten itse otteensa, nyrkit aukeavat ja se näyttää rennolta. Pullosta näet, että maitoa vähenee.

3. 3

   Ovatko vaipat tarpeeksi märkiä ja täysiä? Märät ja likaiset vaipat ovat luotettavin merkki, jonka voit kotona itse tarkistaa. Seuraavasta osiosta näet, montako niitä eri päivinä pitäisi olla.

4. 4

   Nouseeko paino? Ensimmäisinä päivinä lähes kaikki vauvat laihtuvat hieman, tyypillisesti enintään noin 7 %, ja alin paino osuu yleensä 2.–4. elinpäivään. Keisarileikkauksen jälkeen vauvat laihtuvat usein hieman enemmän ja alkavat nousta takaisin painossa vähän myöhemmin. Jos vauva on laihtunut yli noin 7 %, anna neuvolassa tai imetysohjauksessa katsoa yksi ruokailu: onko imuote hyvä ja saako vauva tarpeeksi maitoa? Noin 10 %:n kohdalla pitää lääkärin arvioida, tarvitaanko lisäruokintaa – 8 tai 9 %:n kohdalla ei kannata vain jäädä odottamaan. Useimmiten syntymäpaino on saavutettu uudelleen 10–14 päivän kuluessa. Jos vauva laihtuu vielä viidennen päivän jälkeen tai ei noin kahden viikon iässä ole saanut syntymäpainoaan takaisin, asia pitää selvittää lääkärissä. Vauva punnitaan muun muassa neuvolan kotikäynnillä 1.–14. elinpäivänä ja uudelleen 4.–6. elinviikon neuvolakäynnillä.

5. 5

   Millainen se on hereillä ollessaan? Terve vastasyntynyt on hereilläoloaikoinaan lyhyesti, mutta kunnolla hereillä. Se avaa silmät, katsoo sinua, reagoi ääneesi, potkii voimakkaasti ja protestoi äänekkäästi, jos jokin ei miellytä. Kehossa on jäntevyyttä, ja ihonväri on sille tavallinen.

Jos voit vastata kaikkiin viiteen kysymykseen kyllä, vauva saa nukkua niin paljon kuin haluaa. Ensimmäisillä viikoilla tähän on kuitenkin yksi poikkeus, josta seuraavaksi.

Et voi nähdä, kuinka paljon vauva juo rinnasta. Silti vaipat kertovat, saako se tarpeeksi maitoa. Suuntaa-antavasti märkiä vaippoja pitäisi 24 tunnissa olla näin paljon:

• Päivä 1: 1–2 märkää vaippaa

• Päivä 2: 2–3

• Päivä 3: 3–4

• Päivä 4: 4–5

• Noin 5. päivästä alkaen: vähintään 6 painavaa märkää vaippaa, usein 6–8

Se, mitä ”painava” tarkoittaa, ei nykyaikaisissa hyvin imevissä vaipoissa tunnu aina kovin selvästi. Yksinkertainen vertailu auttaa: kaada puhtaaseen vaippaan 2–4 ruokalusikallista vettä (noin 30–60 ml) ja nosta se käteen. Suunnilleen siltä tuntuu oikeasti märkä vaippa viidennestä päivästä alkaen.

Virtsan pitäisi olla vaaleaa, lähes väritöntä tai hennon keltaista. Ensimmäisinä elinpäivinä vaippaan voi tulla punertavanoransseja jälkiä, niin sanottua tiilipölyä. Kyse on hyvin väkevän virtsan kiteistä, ja niin kauan kuin märkiä vaippoja on riittävästi, tämä on ensimmäisinä päivinä normaalia. Jos näet tiilipölyä vielä 4.–5. päivän jälkeen tai virtsa on tummankeltaista, vauva tarvitsee todennäköisesti enemmän maitoa. Jos se on muuten virkeä ja märkiä vaippoja on riittävästi, tarjoa rintaa tai pulloa useammin ja ota asia esiin vielä samana päivänä neuvolassa. Jos märkiä vaippoja on lisäksi vähän, vauva on unelias tai juo heikosti, hae heti lääkärin apua.

Myös uloste kertoo paljon. Ensimmäisten 1–2 päivän aikana tulee mustanvihreää, tahmeaa mekoniumia. Noin 3.–4. päivänä uloste muuttuu vihertävänruskeaksi ja pehmeämmäksi ja noin 5. päivään mennessä sinapinkeltaiseksi. Noin 4. päivästä alkaen ja ensimmäisten noin kuuden viikon ajan rintaruokituilla vauvoilla on vähintään kaksi, useimmiten kolme tai enemmän pehmeää keltaista ulostetta päivässä, jokainen suunnilleen 2 euron kolikon kokoinen tai suurempi. Pulloruokituilla vauvoilla ulostetta tulee harvemmin, yleensä 1–4 kertaa päivässä. Jos uloste pysyy tummana 5. päivän jälkeen, se viittaa siihen, että maitoa tulee liian vähän: tarjoa silloin rintaa tai pulloa useammin ja käytä vauva vielä samana päivänä punnituksessa neuvolassa. Noin 6 viikon iästä alkaen rintaruokituilla vauvoilla ulostetta tulee usein harvemmin, joskus vain muutaman päivän välein. Niin kauan kuin vauva juo hyvin, märkiä vaippoja on tarpeeksi, paino nousee ja uloste on pehmeää, se on normaalia.

Tärkeää: Jos uloste on vaaleaa, harmaata, valkeaa tai savenväristä, soita heti lääkärin vastaanotolle. Vaalea uloste voi viitata sappiteiden sairauteen, joka pitää hoitaa varhain.

Harva jaksaa laskea luotettavasti kaikkea yöllä kello kolme. Laita lappu hoitopöydän viereen tai kirjaa ruokailut ja vaipat napauttamalla sovellukseen, kuten Moonsleepiin. Silloin sinun ei tarvitse aamulla yrittää muistaa, vaan voit tarkistaa tiedot.

Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina sääntöön ”anna vauvan nukkua” on yksi tärkeä poikkeus: niin kauan kuin vauva ei ole saavuttanut syntymäpainoaan uudelleen eikä paino varmasti nouse, kahden ruokailun väli ei saa olla yli noin 4 tuntia, ei päivällä eikä yöllä. Jos vauva ei siihen mennessä itse herää, herätä se lempeästi ja tarjoa rintaa tai pulloa. Tämä koskee sekä rintaruokittuja että pulloruokittuja vauvoja. Tärkeää: neljä tuntia on yläraja yksittäiselle pidemmälle tauolle, esimerkiksi kerran yössä, ei tavallinen syöttöväli. Jotta ruokailukertoja tulee vähintään 8, vauva syö keskimäärin viimeistään noin 3 tunnin välein, imetetty vauva usein 2–3 tunnin välein.

Väli mitataan tavallisesti yhden ruokailun alusta seuraavan ruokailun alkuun. Jos vauva alkoi syödä klo 22, seuraava ruokailu on viimeistään noin klo 2.

Miksi tämä raja on niin tärkeä? Ensimmäisinä viikkoina maidontuotanto hakee tasapainoaan, ja se määräytyy sen mukaan, kuinka usein vauva juo. Ja vauva, joka saa liian vähän, ei useinkaan muutu äänekkäämmäksi vaan hiljaisemmaksi: se säästää energiaa, nukkuu enemmän ja viestii yhä harvemmin. Näin ”helppohoitoisesta” vauvasta voi huomaamatta tulla vauva, joka juo liian vähän.

Erityisen uneliaita ovat vauvat raskaan synnytyksen jälkeen, jos sait synnytyksen aikana kipulääkkeitä, jos vauvalla on keltaisuutta tai jos se syntyi ennenaikaisesti. Ja unelias vauva ei usein itke maidon perään. Siksi kannattaa seurata hienovaraisia nälkämerkkejä, mielellään jo kevyen unen aikana: huulten lipomista, suulla tehtäviä hamuamisliikkeitä, käsien viemistä suuhun. Itku on myöhäinen nälkämerkki. Jos vauva nukkuu lähelläsi, huomaat nämä viestit helpommin.

Milloin vauvaa ei enää tarvitse herättää öisin: Kun vauva on saavuttanut syntymäpainonsa uudelleen ja paino nousee hyvin, voit antaa sen nukkua myös yöllä, vaikka se jaksaisi joskus pidemmän pätkän. Monella vauvalla tämä onnistuu noin kahden viikon iässä. Varman tiedon saat vasta, kun vauva on punnittu noin 10.–14. elinpäivänä. Ensimmäinen rutiinitarkastus voi olla vielä ennen sitä, joten kysy neuvolasta punnitusaikaa, jos seuraava tarkastus on vasta myöhemmin. Jos kätilö käy kotonanne, hän voi punnita vauvan myös siellä.

Myöhemminkin kokonaismäärää kannattaa seurata. Tärkeintä on, että vauva juo 24 tunnin aikana yhteensä tarpeeksi. Jos ruokailuja ja märkiä vaippoja on selvästi vähemmän kuin aiemmin, ota asia puheeksi vastaanotolla.

Moni vastasyntynyt muuttuu ensimmäisinä päivinä hieman keltaiseksi. Maksan kypsyminen kestää muutaman päivän, ennen kuin se hajottaa keltaista bilirubiinia luotettavasti. Keltaisuus näkyy tavallisesti 2.–4. elinpäivän välillä, on yleensä voimakkaimmillaan 3.–5. päivänä, keskosilla usein vielä myöhemmin, ja häviää tavallisesti noin kahdessa viikossa. Moni perhe on silloin jo kotona, joten katso vauvasi ihoa näinä päivinä päivittäin päivänvalossa. Rintaruokituilla vauvoilla lievä kellertävyys voi joskus kestää pidempään. Valtaosassa tapauksista tämä on täysin harmitonta. Yksi asia kannattaa kuitenkin tietää: keltaisuus voi tehdä vauvan uneliaaksi ja huonosti syöväksi.

Tästä voi syntyä kierre. Jos vauva juo vähän, keltaisuus voimistuu helpommin, ja mitä keltaisempi vauva on, sitä väsyneempi se usein on. Siksi keltaisuudessa tärkeintä on yksi asia: tiheä syöminen, 8–12 kertaa 24 tunnissa. Jos vauva on liian unelias ilmoittaakseen itse nälästään, herätä se: jotta ruokailukertoja tulee vähintään 8, tämä tarkoittaa noin 3 tunnin välein viimeisen ruokailun alusta laskettuna. Jos sairaala tai neuvola on ohjeistanut toisen rytmin, noudata sitä.

Näin tarkistat ihon värin: Katso vauvaa päivänvalossa, älä lämpimän lampunvalon alla. Paina sormella lyhyesti ja hellästi otsaa tai nenää ja päästä irti. Jos kohta näyttää hetken kellertävältä eikä vain vaaleammalta, se viittaa keltaisuuteen. Katso myös silmänvalkuaisia ja suuta, esimerkiksi kielen alta tai poskien sisäpinnalta. Varsinkin tummalla iholla kellertävyys näkyy siellä usein helpommin kuin iholla. Keltaisuus alkaa tavallisesti kasvoista ja leviää arvon noustessa rinnan ja vatsan kautta käsivarsiin ja jalkoihin.

Vie vauva heti lasten päivystykseen, jos

• se muuttuu keltaiseksi jo ensimmäisten 24 elintunnin aikana – jos olet vielä synnytyssairaalassa, kerro siitä heti henkilökunnalle,

• keltaisella vauvalla on tavallista enemmän väsymystä, sitä on vaikea herättää tai se ei halua juoda.

Jos vauvaa on vaikea tai mahdoton herättää tai se tuntuu veltolta, soita heti 112.

Soita heti terveysasemalle – vastaanottoaikojen ulkopuolella Päivystysapuun 116117 –, jos

• keltaisuus voimistuu tai leviää vatsaan, käsivarsiin tai jalkoihin,

• uloste muuttuu vaaleaksi tai valkeaksi tai tumma virtsa värjää vaipan.

Jos keltaisuus kestää yli kaksi viikkoa, keskosilla yli kolme viikkoa, se pitää selvittää lähiaikoina, vaikka vauva muuten voisikin hyvin.

Jos vauvasi syntyi myöhäisenä keskosena (34+0–36+6 viikkoa) tai aivan lähellä laskettua aikaa (37+0–38+6 viikkoa), se on usein uneliaampi kuin myöhemmin syntynyt vauva. Se on hereillä lyhyemmän aikaa, väsyy syödessään nopeammin ja sen on vaikeampi saada hyvää otetta, imeä ja niellä. Osa näistä vauvoista näyttää rinnalla jopa tehokkailta ja saa silti vähemmän maitoa kuin miltä näyttää.

Näille vauvoille 4 tunnin raja on erityisen tärkeä: jos vauva ei osoita nälkämerkkejä 4 tuntia edellisen ruokailun alusta, herätä se viimeistään silloin. Useimmiten ruokailu on ajankohtainen jo aiemmin, sillä tavoitteena on 8–12 ruokailua 24 tunnissa. Jos useampi asia osuu samaan aikaan, esimerkiksi keskosuus ja keltaisuus, noudata aina lyhyempää väliä. Nämä vauvat myös jäähtyvät nopeasti ja muuttuvat silloin entistä uneliaammiksi: pidä vauva lämpimänä, mielellään ihokontaktissa, niin kauan kuin itse olet hereillä. Keltaisuus on tavallisempaa vauvoilla, jotka syntyivät liian aikaisin tai hieman ennen laskettua aikaa. Keskosilla on lisäksi suurempi kätkytkuoleman riski, joten turvallisen unen säännöt ovat heille erityisen tärkeitä.

Jos sait sairaalasta kotiutuessa suunnitelman siitä, kuinka usein ja kuinka paljon vauvan pitäisi juoda, noudata sitä, kunnes lastenlääkäri antaa toisen ohjeen. Vauvoille, jotka syntyivät ennen 34+0 viikkoa tai olivat vastasyntyneiden osastolla, sairaalan suunnitelma on joka tapauksessa ensisijainen. Myöhäiset keskoset ja vauvat, jotka syntyivät hieman ennen laskettua aikaa, pitäisi yleensä punnita uudelleen ja syömistä seurata jo 1–2 päivän kuluttua kotiutumisesta ja sen jälkeen säännöllisesti, kunnes painonnousu on varmasti hyvää. Eikä kannata ihmetellä, jos keskosvauvasi pysyy runsasunisena pidempään. Unen kehitystä arvioidaan noin 2 vuoden ikään saakka korjatun iän mukaan, eli iän, joka lasketaan lasketusta ajasta. Jos vauva syntyi 6 viikkoa etuajassa, se nukkuu 8 viikon iässä usein enemmän 2-viikkoisen kuin 8-viikkoisen tavoin.

Vastasyntyneen herättäminen syvästä unesta ei aina ole helppoa. Oikealla hetkellä ja pienellä kärsivällisyydellä se kuitenkin yleensä onnistuu ilman, että vauva säikähtää. Kaikkia keinoja ei tarvita joka kerta. Joskus kaksi tai kolme riittää.

1. 1

   Odota kevyttä unta. Aktiivisesta unesta vauva herää helpoimmin. Tunnistat sen silmien liikkeistä luomien alla, nykivistä käsistä tai jaloista, maiskuttelusta ja pienistä äänistä. Jos vauva makaa aivan rentona ja hengittää tasaisesti, odota muutama minuutti, jos aikaa on.

2. 2

   Himmennä valoa äläkä sytytä kirkasta valoa. Kirkkaassa valossa vauva puristaa silmät helpommin kiinni. Pehmeä valo helpottaa silmien avaamista.

3. 3

   Riisu kerroksia. Avaa unipussi, riisu yksi vaatekerros tai riisu vauva bodylleen tai vaipalleen. Muutos iholla herättää monet vauvat lempeästi. Riisu vauvaa kuitenkin vain hetken verran ja pidä se sen jälkeen lämpimänä: pienet vauvat jäähtyvät nopeasti, ja viilentynyt vauva muuttuu entistä uneliaammaksi.

4. 4

   Vaihda vaippa. Puhdas vaippa toimii monelle vauvalle luotettavana herättäjänä, ja samalla tulee tarkistettua vaippatilanne.

5. 5

   Ihokontakti. Aseta vauva pelkässä vaipassa paljaalle rinnallesi. Istu puoli-istuvassa asennossa, älä koskaan täysin makuulla. Vauvan kasvot ovat sivulle käännettyinä, nenä ja suu vapaina ja näkyvissä, ja peitto on sen selän päällä, ei pään. Läheisyys saa monet vauvat etsimään rintaa itse. Silitä samalla hellästi selkää, käsivarsia, kämmeniä ja jalkapohjia.

6. 6

   Pidä pystyasennossa ja puhu sille. Pidä vauvaa pystyasennossa edessäsi niin, että se voi katsoa sinua, ja puhu sille rauhallisesti.

7. 7

   Tippa maitoa. Purista käsin muutama maitotippa ja laita niitä vauvan huulille tai pudota pullosta yksi tippa huulille. Se saa vauvan usein maiskuttelemaan ja avaamaan suunsa.

8. 8

   Tarjoa rintaa tai pulloa, kun suu aukeaa kunnolla. Odota, että vauva avaa suunsa isoksi, ja aseta se sitten rinnalle tai tarjoa pulloa. Älä työnnä rinnanpäätä tai tuttia suljettuun suuhun.

Jotta vauva pysyisi hereillä syödessään

• Rinnan kompressio: Ota rinnasta kiinni vapaalla kädellä melko takaa, selvästi irti nännistä, peukalo toiselle ja sormet toiselle puolelle. Jos vauva enää lutkuttaa eikä niele, purista rintaa hellästi kokoon ja pidä puristus. Usein nieleminen alkaa uudelleen. Kun nieleminen taas vähenee, päästä puristus, siirrä kättä hieman toiseen kohtaan ja toista. Tämän ei kuulu sattua.

• Vaihda puolta: Jos imu heikkenee, vapauta alipaine puhtaalla sormella suupielestä ja aseta vauva toiselle rinnalle. Uusi maidonvirtaus virkistää monia vauvoja. Puolta voi vaihtaa useammankin kerran.

• Hiero kämmentä: Hellä kämmenen hierominen saa monet vauvat avaamaan suunsa ja jatkamaan imemistä.

• Pulloruokinnassa: Pidä vauvaa syödessä puolipystyasennossa sylissäsi, älä selällään. Jos vauva alkaa torkahtaa, samat keinot auttavat kuin yllä: riisu kerros, vaihda vaippa, puhu sille. Älä koskaan tue pulloa paikoilleen niin, että vauva joisi yksin, äläkä jätä vauvaa pullo suussa sänkyyn: unelias vauva voi saada maitoa väärään kurkkuun.

Jos vauva nukahtaa kaikesta huolimatta muutaman minuutin jälkeen uudelleen, et ole tehnyt mitään väärin. Anna sen levätä hetki rinnallasi niin kauan kuin itse olet hereillä, ja yritä sitten uudestaan. Mutta jos vauva juo hyvin vähän kahdella peräkkäisellä ruokailulla, vaikka herätit sen ja kokeilit suunnitelmaa B, tai jos se juo kokonaisuutena selvästi tavallista vähemmän, soita heti terveysasemalle, vastaanottoaikojen ulkopuolella Päivystysapuun 116117. Jos sitä ei saa kunnolla hereille, soita 112.

Ja riippumatta siitä, miten väsynyt tai epätoivoinen olet yöllä: älä koskaan ravistele vauvaa, älä edes lyhyesti, saadaksesi sen hereille. Jo lyhyt ravistelu voi aiheuttaa hengenvaarallisia aivovammoja. Jos huomaat, ettet enää jaksa, laita vauva selälleen omaan sänkyynsä, mene hetkeksi pois huoneesta, hengitä syvään ja pyydä apua.

Jotkut vauvat ovat ensimmäisinä päivinä niin uneliaita, että ne saavat rinnasta tuskin mitään, vaikka olet kokeillut kaikkea. Silloin tarvitaan kahta asiaa: vauva tarvitsee maitoa, ja rintasi tarvitsee viestin jatkaa maidon tuottamista. Molemmat onnistuvat, kun puristat maitoa käsin. Ensimmäisinä päivinä se toimii usein paremmin kuin pumppu.

1. 1

   Pese kädet ja ota valmiiksi puhdas astia, esimerkiksi pieni kuppi tai lusikka.

2. 2

   Silitä rintaa aluksi muutaman kerran hellästi ulkoa kohti nänniä.

3. 3

   Aseta peukalo ja etusormi C-kirjaimen muotoon muutaman sentin päähän nännistä, juuri tummemman nännipihan ulkopuolelle.

4. 4

   Purista hellästi yhteen, päästä irti ja toista rauhallisessa rytmissä. Älä liu’uta sormia iholla äläkä paina itse nänniä. Aluksi tulee vain tippoja, ja se on normaalia.

5. 5

   Kun virtaus vähenee, siirrä sormet toiseen kohtaan rinnan ympäri ja vaihda myöhemmin toiseen rintaan.

6. 6

   Anna maito vauvalle pieninä annoksina lusikalla tai pienestä kupista. Pidä vauvaa pystyasennossa sylissäsi, aseta reuna hellästi alahuulelle ja kallista vain sen verran, että maito koskettaa huulia. Vauva nuolee ja siemailee sen sitten omaan tahtiinsa. Älä kaada maitoa suuhun, ja syötä vain, kun vauva on hereillä ja nielee.

Niin kauan kuin vauva ei juo rinnasta kunnolla, auttaa, jos maitoa saadaan talteen 8–12 kertaa 24 tunnissa, käsin tai pumpulla. Suunnitelma B on kuitenkin silta, ei pysyvä ratkaisu. Jos tarvitset sitä pidempään kuin yhden tai kaksi ruokailua, hae tukea: neuvolasta, imetysohjauksesta tai, jos sinulla on sellainen, kätilöltä. Jos vauva saa pullosta ja juo usean ruokailun ajan selvästi tavallista vähemmän, asia pitää selvittää myös lääkärissä.

Moni vanhempi kokee ensimmäiset viikot nurinpäin: päivällä vauva nukkuu tuntikausia, yöllä se on virkeä. Se johtuu sisäisestä kellosta, joka ei ole vielä valmis, ja menee useimmiten ohi itsestään. Voit kuitenkin auttaa vauvaa oppimaan eron:

• Päivällä saa olla valoisaa ja eläväistä. Päästä päivänvalo huoneeseen myös silloin, kun vauva nukkuu, ja puhu ja laula sille, kun se on hereillä. Keskustelut, astioiden kilinä, viereisen huoneen imuri: tavalliset arjen äänet saavat kuulua päivään.

• Yöllä kaikki hiljenee. Syöttämiseen ja vaipanvaihtoon riittää himmeä valo. Puhu vain hiljaa, säästä leikit päivään ja laita vauva syömisen jälkeen takaisin nukkumaan.

• Vaihda yöllä vaippa vain tarvittaessa. Täysi vaippa vaihdetaan tietenkin, mutta ylimääräinen vaipanvaihto herättää turhaan. Poikkeus: jos joudut herättämään vauvan syömään, vaipanvaihto on juuri oikea herättäjä.

Tämänikäinen vauva ei tarvitse vielä tarkkaa aikataulua. Ruokinta tapahtuu tarpeen mukaan, päivällä ja yöllä, ja ensimmäisillä viikoilla 4 tunnin raja toimii turvaverkkona. Toisen elinkuukauden jälkeen useimmille vauvoille kehittyy vähitellen rytmi, joka vakiintuu usein vasta 3.–6. kuukauden välillä. Siihen asti epäsäännölliset päivät eivät ole merkki siitä, että tekisit jotain väärin.

Terve vastasyntynyt voi nukkua syvästi. Mutta sen saa heräämään. Kun riisut sen, vaihdat vaipan tai nostat syliin, se irvistää, venyttelee, protestoi, avaa ainakin hetkeksi silmänsä tai alkaa etsiä rintaa. Sitten se juo muutaman minuutin aktiivisesti, vaikka torkahtaisikin sen jälkeen uudelleen. Ja jos se itkee, itku on voimakasta.

Sairas vauva näyttää erilaiselta. Ammattilaiset puhuvat poikkeavasta reagoimattomuudesta tai letargiasta. Tyypillisiä merkkejä ovat nämä:

• Se ei herää kunnolla riisumisesta, vaipanvaihdosta ja puheesta huolimatta tai nukahtaa heti uudelleen.

• Se tuntuu veltolta ja siinä on hyvin vähän jäntevyyttä.

• Se reagoi tuskin lainkaan ääneesi, kosketukseesi tai kasvoihisi.

• Se ei halua juoda tai juo vain vähän aikaa tai hyvin heikosti.

• Se vain ynisee heikosti tai itkee poikkeuksellisen kimeästi tai taukoamatta.

• Iho on kalpea, harmaa tai marmoroitunut, huulet sinertävät tai harmaat.

• Se hengittää nopeasti ja ponnistellen, ähkii tai murahtelee jokaisella hengenvedolla, sieraimet leviävät tai kylkiluiden välinen iho vetäytyy sisään.

Yksittäiset murahdukset, huokaukset ja lyhyet 5–10 sekunnin hengitystauot ilman värimuutosta ovat sen sijaan unessa normaaleja. Jos haluat tarkistaa hengityksen, laske täyden minuutin ajan, kuinka monta kertaa vatsa kohoaa, mieluiten silloin kun vauva on rauhallinen. Vastasyntyneellä normaali hengitystaajuus on noin 40–60 hengitystä minuutissa, unessa usein vain 30–40.

Kiinnitä huomiota myös muutoksiin. Jos vauva oli eilen vielä virkeä ja tänään sitä on tuskin mahdollista saada hereille, tämä ero merkitsee enemmän kuin yksikään tuntimäärä.

Jos jokin tuntuu oudolta, mittaa lämpö. Vauvoilla mittaus peräsuolesta on tarkin: laita hieman voidetta digitaalisen kuumemittarin kärkeen, aseta vauva rennosti selälleen ja vie vain kärki varovasti sisään, noin 1–enintään 2 senttimetriä. Jos tunnet vastusta, älä työnnä pidemmälle. Kun mittari piippaa, vedä se hitaasti pois ja puhdista sen jälkeen. Älä mittaa heti kylvyn jälkeen etkä silloin, kun vauva on ollut paksusti puettuna. Normaali lämpö on noin 36,5–37,5 °C. Alle 3 kuukauden ikäisellä vauvalla sekä vähintään 38,0 °C:n lämpö että alle 36,5 °C:n lämpö ovat syy hakea heti lääkärin apua. Liian kylmä vauva voi olla aivan yhtä sairas kuin kuumeinenkin: lämmitä se heti ihokontaktissa peiton alla samalla kun soitat. Älä anna alle 3 kuukauden ikäiselle vauvalle kuumelääkettä, ei myöskään peräpuikkoa, ilman lääkärin ohjetta.

Ja luota tunteeseesi. Tunnet vauvasi paremmin kuin kukaan muu. Jos sinusta tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa, soita mieluummin vastaanotolle kerran liikaa kuin kerran liian vähän. Merkit, jotka vaativat heti lääkärin apua tai hätäpuhelun, löydät vielä lopusta yhdellä silmäyksellä.